Baskimaan itsenäistymisliike
Eräs tärkeimmistä asioista ymmärtäessä Espanjan keskusvallan vastustusta Katalonian itsenäistymiselle ja kansanäänestykselle asiasta on se että jos katalaanit lähtevät omille teilleen, baskit ja ehkä muutamat muutkin Espanjan itsehallintoalueiden kansat seuraavat perästä. Kataloniassa ei ole Espanjan kannalta pelissä vain maan talousveturin ja rikkaimman alueen menettäminen, vaan myös kirjaimellisesti maan tulevaisuus yhtenäisenä valtiona.
Kataloniassa ja Baskimaassa on paljon samaa mutta myös suuria, ehkä ratkaiseviakin eroja. Katalaanit eivät ole missään vaiheessa kenraali Francisco Francon diktatuurin aikana tai Espanjan demokratiaan siirtymisen jälkeen turvautuneet väkivaltaan itsenäistymisen puolesta. Vaikka Katalonian aluehallinnon silloinen presidentti Lluis Companys teloitettiin – ainoana istuvana demokraattisesti valittuna presidenttinä Euroopan historiassa – Francon toimesta vuonna 1940, Katalonian itsehallinto lakkautettiin, kieli kriminalisoitiin ja muu poliittinen johto eli maanpaossa Ranskassa aina Francon kuolemaan vuonna 1975 asti, katalaanit eivät tarttuneet aseisiin oikeuksiensa puolesta. Myöhemmin Espanjan perustuslakituomioistuimen osittain hylättyä ja rankin käsin muutettua lakia Katalonian itsehallinnosta vuonna 2010 ja sittemmin Espanjan keskushallinnon (käytännössä siis nykyiset hallituspuolue kansanpuolue PP ja pääoppositiopuolue sosialistinen työväenpuolue PSOE) osoitettua käytännössä täysin olematonta ymmärrystä ja dialogia Katalonian itsenäistymishankkeen suhteen, katalaanien halu päättää omasta tulevaisuudestaan kanavoitui – ei väkivallan vaan – massiivisten mielenilmausten, vaaliuurnien sekä mielipidetiedustelujen kautta. Tämä kehitys näyttää tällä hetkellä johtavan epäviralliseen äänestykseen itsenäistymisestä 9. marraskuuta 2014, todennäköisesti tämän jälkeen alkuvuodesta 2015 järjestettäviin ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteisellä ehdokaslistalla ja mahdollisesti lopulta yksipuoliseen julistautumiseen itsenäiseksi Katalonian tasavallaksi.
Baskimaa on Pohjois-Espanjassa sijaitseva reilun 2 miljoonan ihmisen itsehallintoalue, jolla on Katalonian lailla laaja autonomia osana Espanjan kuningaskuntaa. Baskimaata on myös tavattu kutsua Euroopan laajimman alueellisen itsehallinnon omaavaksi valtion sisäiseksi alueeksi. Baskit ovat kansa, joka puhuu omaa baskinkieltään, ja heitä asuu merkittävästi Espanjan Baskimaan ohella sen itäpuolella sijaitsevassa Navarran itsehallintoalueella, Ranskan lounaiskulmassa Espanjan rajan lähellä sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa, erityisesti Chilessä. Tavataan sanoa että historiallisesti baskit ovat antaneet maailmalle kaksi asiaa: Chilen tasavallan (merkittävä osa sinne muuttaneista espanjalaisista siirtolaisista oli baskeja, sittemmin mm. viisi maan presidenteistä on ollut baskitaustaisia) sekä jesuiittajärjestön (perustaja Ignatius Loyola oli baski).
Nykyinen Baskimaan alue oli osa baskien itsenäistä Pamplonan kuningaskuntaa (myöhemmin Navarran kuningaskunta) Länsi-Pyreneiden maastossa aina 800-luvulta 1500-luvun alkuun jolloin osana ns. Pyhän liittouman sotaa 1508–16, joka oli itsessään yli 60 vuotta kestäneiden italialaissotien (tunnettiin myös nimellä Renessanssin suursota ja johon osallistui käytännössä kaikki aikansa merkittävät valtiot liittoutumia tiiviisti vaihtaen) yksi vaihe, Pyreneiden eteläpuolinen baskien Navarran kuningaskunta valloitettiin Kastilian (Kastilian ja Leónin kuningaskuntien liitto) ja Aragonian (Aragonian kuningaskunnan ja Barcelonan kreivikunnan liitto) kruunujen liiton toimesta. Baskimaa oli tästä edes osa Habsburgien suvun johtamaa pian yhdistyvää Espanjan kuningaskuntaa, joka käsitti 1500-luvulla jo koko nykyisen Espanjan alueen ja kasvoi suureksi siirtomaa- ja merimahdiksi. Pyreneiden pohjoispuolinen Navarran kuningaskunta toimi itsenäisesti baskien johtamana kunnes Ranskan kuningaskunta valloitti alueen 1620-luvulla. Ranskan kuninkaan tittelissä oli maininta ”Navarran kuningas” aina Ranskan suureen vallankumoukseen asti ja Espanjan kuninkaan tittelistä löytyy vielä nykyäänkin kyseinen maininta. Sillä ei viitata nykyiseen Navarran itsehallintoalueeseen vaan alueellisesti laajempaan historialliseen baskien Navarran kuningaskuntaan.
1600-luvun alussa baskien alueilla Pohjois-Espanjassa oli edelleen toiminnassa vanhat itsenäisen Navarran kuningaskunnan ajan aluehallinnot Alavan, Biscayn ja Gipuzkoan provinsseissa, jotka tänäkin päivänä muodostavat Baskimaan itsehallintoalueen sisäisen aluehallinnon. Baskien alueiden jouduttua yhdistyneen Espanjan kruunun alle niiden valta oli kuitenkin varsin rajallinen. Myös alueen kirkkoihin ja luostareihin määrättiin kastilialaisia munkkeja ja piispoja keskusvallan toimesta. Huolimatta baskien loistettua merenkävijöinä, valaanpyyntäjinä sekä laivanrakentajina heitä pidettiin muualla Espanjassa erikoisena kansana mm. eri kielen, erilaisten uskonnollisten käytäntöjen ja perinteiden sekä tuon ajan normaalista poikkeavan naisten vahvan aseman vuoksi (alueella oli kyliä, joista melkein kaikki miehet olivat paljon aikaa poissa valaanpyynnissä). Näiden ennakkoluulojen, protestanttisen uskonpuhdistuksen saatua otetta alueelta sekä joidenkin paikallisten ruhtinaiden, Espanjan keskusvallan sekä kirkonmiesten välisten erimielisyyksien takia Baskimaassa alkoi vuonna 1609 viisi vuotta kestänyt maailmanhistorian suurin yksittäinen noitavainojen sarja, jossa Espanjan inkvisitio syytti tuhansia baskinaisia noituudesta.
Espanjan nousu maailman johtavaksi merimahdiksi, isot siirtomaat Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä baskien laaja muutto uuteen maailmaan kuvastivat 1600-lukua baskeille pahamaineisten alkuvuosien jälkeen. 1700-luvun alun eurooppalaisen suursodan (Espanjan perimyssota) jälkimainingeissa Aragonian ja Katalonian itsehallinnot lakkautettiin ja esim. katalaanin kielen käyttö kiellettiin julkisissa asiakirjoissa heidän tuettua sodan hävinnyttä Habsburgien sukua. Baskien provinssien osittainen itsehallinto jätettiin kuitenkin voimaan ja se oli oikeastaan laajinta tuon ajan Espanjassa. Kuningas Filip V:n yritykset yhdistää ja harmonisoita Espanjan kansoja ja alueita aiheuttivat kuitenkin liikehdintää myös baskien keskuudessa. Sarja baskien kansannousuja laajemman itsehallinnon puolesta taltutettiin väkivaltaisesti 1710-luvun lopulla.
1700-luvun lopulla Ranskan suuri vallankumous ja sitä seuranneet vallankumoussodat sekä Napoleonin sodat koskettivat myös baskeja suuresti. Pahamainen Espanjan pääministeri prinssi Manuel Godoy, jota on jälkikäteen pidetty yhtenä syypäänä Espanjan imperiumin romahtamiseen, halusi vuosisatojen vaihteessa vakiinnuttaa Espanjan vallan Länsi-Pyreneillä. Baskien kansannousu laajemman itsehallinnon puolesta Bilbaossa (joka on nykyään Baskimaan suurin kaupunki) tyrehdytettiin armeijan avulla vuonna 1807. Vuoden 1812 liberaalissa Ranskan vallankumouksen periaatteita mukailevassa Espanjan perustuslaissa baskien itsehallinto jätettiin kokonaan mainitsematta ja se kylvi katkeruuden siemenen baskien keskuuteen.
Ferdinand VII palattua Espanjan kuninkaaksi vuonna 1813 hän palautti absoluuttisen monarkian mutta myös mitätöi vuotta aikaisemmin laaditun perustuslain ja lupasi turvata baskien itsehallinnon. Hänen kuoltuaan 1830-luvulla Espanja jakautui liberaaleihin hänen tyttärensä Isabella II (aluksi äiti Maria Cristina sijaishallitsijana) kannattajiin ja absoluuttista monarkiaa kannattaviin karlisteihin, jotka halusivat Ferdinandin veljen Carlos V kuninkaaksi. Karlistien vahvinta tukialuetta olivat Pohjois- ja Koillis-Espanja mm. juuri Baskimaa, Navarra, Aragonia ja Katalonia. Maria Cristinan laatima vuoden 1933 Espanjan aluehallintouudistus poisti Ferdinandin palauttaman itsehallinnon baskeilta, jota taas Carlos V lupasi edistää. Tästä syystä baskit olivat halukkaita nousemaan kansannousuun kuningatar Isabellaa vastaan. Taisteluissa baskeja johti karismaattinen kenraali Tomas de Zumalacarregui, joka kuoli Bilbaon saarrossa vuonna 1835.
Karlistit hävisivät ensimmäisen sodan 1833–1839 mutta sodan päätteeksi tehdyssä rauhansopimuksessa kuningatar Isabella lupasi baskeille osittaisen itsehallinnon yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Sen toteutus jäi kuitenkin osittaiseksi. Baskit ja muut karlistit, jotka nyt kannattivat Charles V pojanpoikaa Charles VII Espanjan kuninkaaksi, hyödynsivät 1870-luvun epävakaan tilanteen, joka oli alkanut armeijan syrjäytettyä kuningatar Isabellan vuoden 1868 Espanjan ns. kunniakkaassa vallankumouksessa, ja ryhtyivät uuteen sotaan. Epävakaus oli jatkunut epäsuositun liberaali Amadeo I noustua kuninkaaksi vuonna 1870 ja hänen luovuttuaan kruunusta vuonna 1873, mikä taas johti lyhytikäisen Espanjan ensimmäisen tasavallan julistamiseen.
Karlistit hävisivät myös tämän toisen sodan 1872–1876 (joskus tästä puhutaan kolmantena karlistisotana, koska Kataloniassa oli pieni karlistien kansannousu 1840-luvulla) ja helmikuussa 1876 Charles VII pakeni Ranskaan eikä koskaan palannut. Samalla silloisen kuningas Alfonso XII johtamat joukot valtasivat Baskimaan ja Navarran. Sodan jälkeen baskien provinssien itsehallinnon aikanaan laatimat lait (fueros) mitätöitiin, kaikki aikaisemmin olleet verotusoikeudet poistettiin, kuningatar Isabellan ensimmäisen karlistisodan jälkeen laatimat itsehallintolait poistettiin sekä baskeille määrättiin pakollinen asepalvelus Espanjan armeijassa. Baskit menettivät täysin lopunkin itsehallintonsa.
Nämä tapahtumat sekä yleiseurooppalainen ilmiö; poliittisten puolueiden syntyminen, innoittivat Sabino Aranaa, jota pidetään nykyaikaisen baskien kansallismielisyyden, baskinationalismin, isänä, perustamaan ensimmäisen poliittisen puolueen Baskimaahan. Euzko Alderdi Jeltzalea (EAJ, espanjaksi Partido Nacionalista Vasco PNV), baskien kansallispuolue, perustettiin vuonna 1895 ja se on vielä nykypäivänäkin Baskimaan alueparlamentin suurin puolue. Myös Baskimaan aluehallinnon nykyinen lehendakari eli presidentti Inigo Urkullu edustaa baskien kansallispuoluetta. Baskien kansallispuolue on myös toiseksi vanhin puolue koko Espanjassa sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) jälkeen.
Kansallispuolueen ideologia oli alkuun varsin muukalaisvastainen ja korosti baskien paremmuutta verrattuna espanjalaisiin. 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä puolue vakiinnutti asemansa ja myös poisti radikaalit Espanja-vastaiset ajatukset ohjelmastaan. Kansallispuolueen ollessa vahvasti keskusta-oikeistolainen Baskimaahan perustettiin vuonna 1930 Eusko Abertzale Ekintza (EAE-ANV) niminen vasemmistolainen baskien kansallismielisyyttä ajava puolue, joka myös oli merkittävä poliittinen voima Baskimaassa kunnes sen toiminta kiellettiin vuonna 2008 Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta. Syynä oli se että puolueesta oli tullut aikaisemmin vuonna 2003 perustuslakituomioistuimen kieltämän Batasuna puolueen virallinen seuraaja. Batasuna oli toiminut aina 1970-luvun lopulta saakka mm. EU:n ja YK:n terroristijärjestöksi luokitteleman aseellisen Euskadi ta Askatasuna (Baskimaa ja Vapaus) eli Baskimaan itsenäistymiseen tähdänneen separatistisen ETA-järjestön poliittisena siipenä.
Espanjan kuningas Alfonso XIII tukeman pääministeri Miguel Primo de Riveran vajaa 7 vuotta kestänyt diktatuuri kaatui armeijan vastustukseen vuonna 1930. Vuotta myöhemmin tasavaltalaiset voittivat paikallisvaalit ylivoimaisesti ja kuningas lähti maanpakoon. Väliaikainen hallitus julisti Espanjan toisen tasavallan syntyneeksi ja se vahvistettiin uudessa vuoden 1931 perustuslaissa. Kun tasavaltalaiset olivat antaneet Katalonialle 1930-luvun alussa takaisin itsehallintoa, myös baskit ryhtyivät vaatimaan sitä ja laatimaan perustuslaillista sopimusta baskien itsehallinnosta. Tästä ei kuitenkaan aluksi päästy sopuun Baskimaan kolmen provinssin (Alava, Gipuzkoa ja Biscay) ja Navarran välillä keskinäisten erimielisyyksien takia.
Espanjan sisällissodan sytyttyä vuonna 1936 iso joukko Navarran perinteisistä karlisteista liittoutui Kenraali Francisco Francon johtamien kansallismielisten joukkojen kanssa mutta Baskimaa kansallispuolueen johdolla vannoikin uskollisuutta lailliselle tasavaltalaisella hallinnolle, joka oli aikaisemmin vuonna 1936 hyväksynyt lain Alavan, Gipuzkoan ja Biscayn provinssien eli Baskimaan itsehallinnosta. Tämä laki oli ensimmäinen missä Espanja hyväksyi nimenomaan nykyisen Baskimaan alueen itsehallinnon, aikaisemmissa tapauksissa oli ollut kyse yleisimmin baskien oikeuksista Länsi-Pyreneiden maastossa.
Tämä Baskimaan itsehallinto jäi kuitenkin lyhyeksi Francon voitettua Espanjan sisällissodan ja baskien joukkojen antauduttua nationalistien joukoille. Yksi Espanjan sisällissodan hirveyksistä oli huhtikuussa 1937 Espanjan ja Saksan ilmavoimien baskien Gernikan kaupungin pommitus, joka oli yksi historian ensimmäisistä laajamittaisista siviilikohteiden ilmapommituksista. Sodan jälkeen Franco lakkautti Baskimaan itsehallinnon ja kielsi baskien kielen käytön julkisilla paikoilla (samoin kävi katalaanin kielelle). Osa baskien kansallispuolueen johtohahmoista pakeni maasta ja perusti Baskimaan itsehallintoalueen pakolaishallituksen New Yorkiin. Franco kutsui Baskimaan provinsseja, erityisesti Biscayta ja Gipuzkoaa, petturiprovinsseiksi ja halusi espanjalaistaa alueen. Francon hallinto kannusti espanjalaisia muuttamaan Baskimaahan ja laati useita työlainsäädäntöjä, joissa syrjittiin baskeja. Johtavia baskipoliitikkoja vainottiin, pidätettiin ja kidutettiin. Baskien omat puolueet olivat kiellettyjä. Tuhannet baskit muuttivat Etelä- ja Väli-Amerikkaan pakoon vainoa. Baskien modernin historian vaikein vaihe oli alkanut. Mainittavaa on kuitenkin että baskit Navarrassa sekä Baskimaan Alavan provinssissa, joiden väestöstä merkittävä osa oli taistellut Francon rinnalla karlisteina, selvisivät pienemmällä vainolla ja alueilla oli jopa sallittu pienet omat poliisivoimat sekä itsehallinto.
Baskien tyytymättömyys Francon Espanjan ylivaltaan kulminoitui vuonna 1959 kun joukko nuorempaan sukupolveen kuuluneita baskeja (kutsuivat itseään aluksi nimellä abertzaleak – patriootit), jotka olivat kyllästyneet voimattomuuden tunteeseen Espanjan edessä, ja kansainvälisistä konflikteista (esim. lukuisat Afrikan vapaussodat siirtomaaisäntiä vastaan, Kuuban vallankumous, Vietnamin sota, Algerian itsenäistymissota sekä Pohjois-Irlannin levottomuudet) innoitusta ottamalla, perustivat Euskadi Ta Askatasuna (Baskimaa ja Vapaus) nimisen aseellisen liikkeen, jonka päämääränä oli Baskimaan itsenäistyminen Espanjasta. ETA-järjestöä on usein verrattu samantapaiseen Pohjois-Irlannin irtautumista Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Irlannin tasavaltaan liittymistä kannattaneeseen Irlannin väliaikaiseen tasavaltalaisarmeijaan (IRA), joka syyllistyi lukuisiin terrori- ja väkivaltatekoihin vuosina 1968–1998.
Väkivaltainen ETA-järjestö on yleensä (ainut) asia, jonka asiaan perehtymättömätkin osaavat mainita Baskimaan itsenäistymisliikkeestä. Baskimaan konfliktiksi kutsutaan ETA-järjestön ja sitä tukeneiden pienien (mm. Irrintizi- ja Iparretarrak-järjestöt erityisesti Ranskan puolella Pyreneitä) puolisotilaallisten ryhmien sekä Espanjan armeijan ja poliisivoimien (myös Ranskan turvallisuusjoukot) välistä aseellista konfliktia, joka kesti vuodesta 1959 virallisesti aina vuoteen 2011 saakka. Konfliktissa kuoli yhteensä melkein 500 espanjalaista sotilasta ja poliisia, yli 400 baskitaistelijaa sekä miltei 350 siviiliä erityisesti ETA:n terroristi-iskuissa. 50 vuoden aikana yli 30 000 baskia pidätettiin epäiltynä yhteyksistä ETA-järjestöön ja terroristitoiminnasta.
ETA-järjestö oli vahvasti vasemmistolainen ja baskien kansallispuolue ei hyväksynyt sen väkivaltaista toimintaa vaikka kannattikin Baskimaan itsenäistymistä. Alueen päävasemmistopuolue EAE-ANV tuki ensin ETA-järjestöä kunnes myöhemmin vuonna 1978 perustettu Herri Batasuna (Kansan yhtenäisyys) puolue otti roolin järjestön poliittisena siipenä. Täytyy kuitenkin muistaa että Francon aikana aina vuoteen 1975 saakka baskien puolueet olivat virallisesti kielletty. Aluksi ETA sai jonkin verran kannatusta muualtakin Espanjasta, sillä sen katsottiin olevan ainut järjestö, joka uskalsi nousta Francon diktatuuria vastaan. 1960-luvulla väkivaltaiset yhteenotot olivat vielä kohtalaisen pieniä ja kansainvälinen yhteisökin painosti Francoa luopumaan kuolemantuomioista epäiltyjä ETA-johtajia vastaan vuoden 1970 oikeudenkäynnissä. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1973.
Joulukuun 20. päivänä 1973 ETA:n jäsenet salamurhasivat pommilla Madridissa Espanjan silloisen pääministerin ja jo heikkenemisen merkkejä esittäneen Francon todennäköisen seuraajan kreiviamiraali Luis Carrero Blancon. Tämä johti Espanjan kovempiin otteisiin ja laajaan armeijan sekä poliisiin operaatioon Baskimaassa. Vuonna 1975 pidätettiin soluttajan avulla yksittäisessä operaatiossa toistasataa ETA-terroristia.
Franco kuoli loppuvuodesta 1975 ja hänen valitsemansa seuraajan kuningas Juan Carlos I johdolla Espanja aloitti siirtymisen demokratiaan. Vuoden 1978 uusi demokraattinen perustuslaki mm. tunnusti sekä vaatii Espanjaa kunnioittamaan maan alueiden, yhteisöjen ja kansallisuuksien, joista se koostuu, itsemääräämisoikeutta. Andalusia, Aragonia, Baleaarit, Baskimaa, Kanarian saaret, Katalonia, Galicia ja Valencia on sittemmin tunnustettu kansallisuuksina, Asturia, Cantabria, Kastilia – La Mancha, Kastilia ja Leon, Extremadura, La Rioja ja Murcia alueina sekä Madrid ja Navarra yhteisöinä, näistä jälkimmäinen myös laajalla itsehallinnolla. Näiden Espanjan itsehallintoalueiden omat erityiset perustuslakiin perustuvat itsehallinto-oikeudet on määrätty laeissa kyseisten alueiden itsehallinnosta, jotka ovat hyväksytty sekä Espanjan parlamentissa että itsehallintoalueiden omissa parlamenteissa ja/tai alueellisissa kansanäänestyksissä. Baskimaa, Katalonia, Galicia sekä Kanarian saaret omaavat Espanjan alueista laajimman itsehallinnon.
Laki Baskimaan itsehallinnosta hyväksyttiin vuonna 1979. Baskimaa sai laajan itsehallinnon sekä oman alueparlamenttinsa, poliisivoimat, koulutusjärjestelmän sekä muihin itsehallintoalueisiin verrattuna poikkeuksellisen oman verotusoikeuden. Espanja pyrki rauhoittamaan baskien itsenäistymishaluja sekä työskentelemään maltillisena pidetyn poliittisen keskusta-oikeiston eli baskien kansallispuolueen kanssa. Vuoden 1978 koko Espanjan kattaneessa kansanäänestyksessä uudesta perustuslaista ETA-järjestöön läheisesti liittyvät vasemmistopuolueet kannattivat vaihtoehtoa ”Ei” kun taas kansallispuolue äänestämättä jättämistä. Kuvaavaa Espanjan ja baskien tuolloisista väleistä oli se että maltillinen näkemys baskien keskuudessa oli ettei demokraattisesta uuden Espanjan perustuslaista tulisi päättää Baskimaassa – ei tietenkään sen demokraattisuuden takia vaan sen takia, että iso osa baskeista ei halunnut kuulua Espanjaan tai olla missään tekemisissä sen kanssa. Yli puolet baskeista jätti äänestämättä ja perustuslakia vastustaneidenkin osuus oli huomattavasti suurempi kuin muualla Espanjassa. Vuoden 1979 Baskimaan alueellisessa kansanäänestyksessä uudesta itsehallintolaista ETA-järjestö kehotti vastaavasti boikotoimaan kun taas kansallispuolue hyväksymään lain. Hyvällä vajaan 60 % äänestysaktiivisuudella baskit kuitenkin ylivoimaisesti hyväksyivät lain itsehallinnostaan ja täten osoittivat tahtonsa myös rauhanomaiseen Baskimaan itsehallinnon kehittämiseen osana Espanjaa. Huomioitavaa on myös että laissa Baskimaan itsehallinnosta todetaan että niin halutessaan Navarran itsehallintoalue voisi liittyä Baskimaahan. Sama maininta löytyy myös laissa Navarran itsehallinnosta mutta on epäselvää voisiko kyseinen yhdistyminen tapahtua ilman Espanjan parlamentin hyväksyntää – tuntien Espanjan käytänteet maan perustuslakituomioistuimen kanssa, niin tuskin. Navarrassa baskinationalistit ovat kuitenkin olleet oppositiossa eikä ajatus yhdistymisestä ole ollut ajankohtainen ainakaan vielä.
Vuonna 1980 järjestetyt ensimmäiset Baskimaan alueparlamentin vaalit voitti odotetusti kansallispuolue saaden reilun kolmanneksen parlamenttipaikoista. Herri Batasuna oli toiseksi suurin puolue. Lyhyesti Baskimaan poliittinen kenttä 1980–2000-luvuilla voidaan tiivistää seuraavaan: baskien kansallispuolue on ollut koko ajan suurin puolue sekä johtanut aluehallitusta yhtäjaksoisesti nykypäivään saakka lukuun ottamatta vuosia 2009–2012, kansallispuolueen lisäksi vähintään keskikokoisista puolueista Baskimaan itsenäistymistä ovat kannattaneet ETA-järjestöön liitetty Herri Batasuna (vuodesta 2001 eteenpäin pelkkä Batasuna), joka oli 1980-luvun ajan alueen selkeästi toiseksi suurin puolue sekä hieman pienemmät vasemmistolaiset ETA-järjestöön liitetty Euskadiko Ezkerra ja väkivallasta pidättäytynyt sosiaalidemokraattinen Eusko Alkartasuna, ja espanjalaisista puolueista sosialistisen työväenpuolueen (PSOE) Baskimaan haarakonttori on ollut selkeästi vahvempi alueella kuin kansanpuolueen (PP).
Baskimaan konflikti jatkui kuitenkin entisellään 1980-luvulta 1990-luvulle. Kesäkuussa 1987 ETA syyllistyi historiansa tuhoisimpaan yksittäiseen terrori-iskuun kun se räjäytti pommin kauppakeskuksessa Barcelonassa. Vuonna 1992 Espanjan turvallisuusjoukot pidättivät useita järjestön johtohahmoja ranskalaisessa baskikylässä Espanjan rajan tuntumassa. Sittemmin ETA yritti salamurhata oppositiojohtaja Jose Maria Aznarin vuonna 1995 sekä myöhemmin tämän ollessa pääministerinä vuonna 2001. Espanjan poliisin onnistui myös estää salamurhahanke kuningas Juan Carlosta vastaan Mallorcalla. 2000-luvun alussa Yhdysvallat, EU ja YK määrittelivät ETA:n terroristijärjestöksi. Pian tämän jälkeen vuonna 2003 Espanjan perustuslakituomioistuin kielsi ETA:n poliittisena siipenä pidetyn Batasuna puolueen toiminnan.
Virallisesti Baskimaan aluehallinto tuomitsi ETA:n toimet mutta alueen johtavien poliitikkojen joukosta löytyi myös sympatioita ETA-järjestöä, jonka jäsenet nähtiin alueen vapaustaistelijoina, kohtaan. Merkittävä osa baskeista oli kuitenkin jokseenkin tyytyväisiä asemaansa Espanjan itsehallintoalueena (olihan heillä laajin autonomia vuosisatoihin) eikä vaatimukset itsenäistymisestä muiden kuin ETA-kannattajien joukossa olleet kovin suuret 1990-luvulla. Toisaalta ETA-järjestön toiminnan vuoksi tehdyt pidätykset ja vainot Baskimaassa aiheuttivat suurta närää baskien keskuudessa. Kuitenkin ymmärrettiin että niin kauan kuin Espanja on sodassa ETA-järjestöä vastaan, ei rauhanomainen itsenäistymisliike (esim. baskien kansanäänestys itsenäistymisestä) olisi mahdollinen. Taas ETA-järjestön sotilaallinen voitto ja Baskimaan itsenäistyminen sitä kautta ei myöskään ollut kuin joidenkin harvojen todellisuudesta irtautuneiden realistisena tavoitteena.
Kansallispuolueen johtoon nousi kuitenkin vuonna 1998 karismaattinen itsenäistymistä kannattanut Juan Jose Ibarretxe, josta tuli vuonna 1999 Baskimaan lehendakari eli aluepresidentti (aluehallituksen johtaja). Hän puhui paljon laajemman itsehallinnon ja jopa itsenäistymisen puolesta (kuitenkin tuomiten luonnollisesti ETA:n) ja julkisti vuonna 2003 Ibarretxen suunnitelmana tunnetun julistuksen, jossa keskeisenä sisältönä oli Baskimaan itsehallinnon merkittävä lisääminen, kansanäänestysten pitämisoikeuden antaminen aluehallinnolle (mahdollistaisi myöhemmän kansanäänestyksen itsenäistymisestä) sekä Baskimaan valtaoikeuksien mitätöimisoikeuden viemisen Espanjan parlamentilta pois. Baskimaan alueparlamentti hyväksyi tämän julistuksen joulukuussa 2004 äänin 39–35. Tämä oli merkittävin baskien oma demokraattinen askel laajemman itsehallinnon puolesta sitten 1970-luvun lopun ja itsehallinnon myöntämisen jälkeen. Espanjan hallitus valitti asiasta ensin perustuslakituomioistuimeen, joka kaikkien yllätykseksi tuomareidensa niukalla äänten enemmistöllä ei tuominnut julistusta Espanjan perustuslain vastaiseksi. Espanjan parlamentti kuitenkin äänesti julistuksen nurin äänin 313–29 vuonna 2005 Baskimaan alueparlamentin vaadittua sen toimeenpanemista Espanjan parlamentilta.
Nämä tapahtumat sekä aikaisempi Batasuna puolueen kieltäminen vuonna 2003 suututtivat myös sen osan baskiväestöstä, joka ei tukenut millään tavalla ETA-järjestön väkivaltaista kampanjaa. Vuonna 2007 aluepresidentti Ibarretxe julkisti baskien kansallismielisten vasemmistopuolueiden tukemana suunnitelman järjestää Baskimaassa neuvoa-antava kaksiosainen kansalaiskysely, eräänlainen kansanäänestys, Baskimaan tulevaisuudesta. Nykyinen Katalonian kansanäänestysepisodi ei siis ole ensimmäinen kerta kun Espanjan keskusvalta yrittää estää itsehallintoaluetta äänestämästä (itse asiassa tällä hetkellä Espanjan hallitus on valittanut perustuslakituomioistuimeen myös Kanarian saarilla marraskuun 23. päivä järjestettävästä kansanäänestyksestä öljynporauksen kieltämisestä saariensa rannikolla). Baskimaan kansanäänestyksen ensimmäisessä osassa piti kysyä haluavatko baskit aloittaa oman rauhanprosessinsa ETA:n kanssa jos se julistautuu yksipuolisesti täysin irti väkivallasta ja toisessa tulisiko Baskimaan puolueiden, ilman poikkeuksia, ryhtyä neuvottelemaan toimista, joilla baskit pääsisivät päättämään omasta valtiollisesta tulevaisuudestaan vuoteen 2010 mennessä. Käytännössä baskeilta olisi siis kysytty sitä tulisiko alueella järjestää kansanäänestys itsenäistymisestä tulevaisuudessa huolimatta Espanjan vastustuksesta.
Kuten arvata saattaa Espanja ei antanut tälle 25. lokakuuta 2008 suunnitellulle kansalaiskyselylle vihreätä valoa. Sen jälkeen kun Baskimaan parlamentti oli hyväksynyt lain kyselyn järjestämisestä, Espanjan hallitus valitti asiasta perustuslakituomioistuimeen, joka totesi syyskuussa 2008 kansalaiskyselyn olevan Espanjan perustuslain vastainen. Perusteluna oli se että Baskimaalta puuttuu oikeus järjestää kansanäänestyksiä (ainoastaan keskusvallan oikeus) tai kansalaiskyselyitä (mm. laki Katalonian itsehallinnosta sallii, Baskimaan itsehallintolaki ei) ja joka tapauksessa suunniteltu kansalaiskysely koskee Espanjan valtiollista yhtenäisyyttä mikä ei ole ainoastaan yhden itsehallintoalueen päätettävissä. Perustelut olivat samantapaiset kuin tänä vuonna Katalonian tapauksessa. Baskien kansallispuolue valitti Espanjan perustuslakituomioistuimen päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ratkaisi vuonna 2010 että perustuslakituomioistuin ei ollut rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta kieltäessään baskeilta oikeuden järjestää kansalaiskysely.
Espanjan turvallisuusjoukot pidättivät useita ETA:n johtohahmoja vuosina 2003–2006. Joulukuussa 2006 ETA teki pommi-iskun Madridin lentokentälle. Osaltaan Baskimaan poliittisten puolueiden painostuksen avulla ETA julisti tulitauon vuonna 2007 ja aloitti neuvottelut Jose Luiz Rodriguez Zapateron johtaman Espanjan hallituksen kanssa. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat väkivallan jatkuttua. Vuonna 2008 sen lisäksi että Baskimaan demokraattinen prosessi kansanäänestyksen puolesta kariutui, Espanja pidätti pitkään etsityt ETA:n kolme johtavaa sotilaskomentajaa (Javier Lopez Pena, Aspiazu Rubina ja Aitzol Iriondo) sekä Espanjan perustuslakituomioistuin lakkautti Batasuna puolueen jälkeen ETA:n poliittiseksi siiveksi katsotun Eusko Abertzale Ekintza puolueen (puolue ei itse myöntänyt yhteyttä) sekä Baskimaan kommunistisen puolueen.
Lukuisten pidätysten ja puolueiden lakkauttamisten jälkimainingeissa sekä erityisesti aluepresidentti Ibarretxen kansanäänestyssuunnitelman epäonnistumisen takia vuoden 2009 Baskimaan aluevaaleissa sosialistinen työväenpuolue PSOE (toinen Espanjan pääpuolueista) menestyi hyvin (kansallispuolue oli suurin puolue mutta kansallismielisen vasemmiston käytännöllisesti katsottuna ollessa kokonaan pois vaaleista se ei saanut riittävää tukea aluehallituksen muodostamiseksi) ja pystyi muodostamaan toisen espanjalaisen puolueen kansanpuolueen kanssa Baskimaan aluehallituksen. Tämäkin tapahtuma herätti närää baskien keskuudessa ja Espanjan perustuslakituomioistuimen puoli vuotta ennen vaaleja tekemä päätös lakkauttaa itsenäistymistä kannattavan vasemmiston silloinen pääpuolue, nähtiin syynä espanjalaisten puolueiden valtaan nousuun Baskimaassa.
Huolimatta jälleen kasvavasta pettymyksen tunteesta baskien keskuudesta tilanne ei enää vuosina 2010–2011 purkautunut ETA-järjestön väkivallan kautta vaan päinvastoin. Ehkä Kataloniassa käytännössä vuonna 2010 sysäyksen saanut valtava väkivallaton kansanliike itsenäisyyden puolesta osoitti baskeillekin ETA-järjestön ajan olevan loppupuolellaan. Silloisen ETA:n sotilaskomentajan Ibon Gogeaskoetxean pidättäminen maaliskuussa 2010 vaikutti myös. Syyskuussa 2010 ETA julisti yksipuolisesti tulitauon, jonka se tammikuussa 2011 vakuutti olevan pysyvä, yleinen sekä kansainvälisten elinten valvottavissa. Neuvottelut Espanjan hallituksen kanssa alkoivat mm. aseiden luovuttamisesta, etsintäkuulutettujen jäljellä olevien ETA-johtajien antautumisesta sekä yli 700 baskivangista Espanjan vankiloissa. Kyseisten vankien vapauttamisesta neuvotellaan vieläkin ja aika ajoin baskit kokoontuvat kaduille vaatimaan vangittuja baskeja takaisin kotiin.
Helmikuussa 2011 useat niin vanhan Batasuna puolueen kuin muidenkin itsenäistymistä kannattavien ETA-järjestöön liitettyjen vasemmistolaisten puolueiden poliitikot perustivat uuden, täysin väkivallasta pidättyvän poliittisen puolueen nimeltä Sortu. Tämä oli erittäin merkittävä hetki sillä nyt myös ETA-järjestöä tukeneet poliitikot hylkäsivät sen ja vannoivat demokratian nimeen. Vuoden 2012 Baskimaan alueparlamentin vaaleja varten Sortu ja neljä muuta vasemmistolaista puoluetta (Eusko Alkartasuna, Aralar, Alternatiba ja ezker abertzalea-riippumattomat) perustivat Baskimaan itsenäistymistä ajavan koalition nimeltä Euskal Herria Bildu.
Lokakuun 20. päivänä vuonna 2011 ETA-järjestö julisti reilun vuoden kestäneen tulitauon ja neuvottelujen jälkeen lopullisesti laskevansa aseensa. Espanjan pääministeri Zapatero julisti Baskimaan konfliktin olevan ohitse ja demokratian voittaneen. Demokratia todella voitti, siitä ei ole epäilystäkään – erityisesti Baskimaan kannalta mutta toki myös Espanjan koska terroristijärjestö saatiin laskemaan aseensa. Voittavatko Baskimaan itsenäistymisen kannattajat kuitenkin lopulta, se jää nähtäväksi.
Vaiherikkaiden vuosikymmenten jälkeen Baskimaan alueparlamenttivaaleissa vuonna 2012 kansallispuolue pysyi odotetusti suurimpana mutta yhteinen, väkivallasta pidättyvä Baskimaan itsenäistymistä kannattava vasemmistokoalitio Bildu tuli toiseksi suurimmaksi. Samankaltaisuutta perustuen poliittisiin voimasuhteisiin sekä kantoihin Katalonian hallitsevan CiU:n ja baskien kansallispuolueen sekä ERC:n eli Katalonia tasavaltalaisen vasemmiston ja Bildun välillä on vaikea olla huomaamatta.
Vaalien jälkeen kansallispuolue palasi vasemmiston tukemana valtaan ja sen uudesta johtajasta Inigo Urkullusta tuli Baskimaan seitsemän lehendakari eli aluepresidentti. Hän kertoi ensi töikseen että Baskimaan tavoitteena on laajempi itsehallinto, kuitenkin vielä toistaiseksi Espanjan osana ja tällä vaalikaudella 2012–2016 hänen suunnitelmissa ei ole järjestää minkäänlaista kansanäänestystä Baskimaan tulevaisuudesta tai muuta radikaalia toimenpidettä. Sitten kuitenkin Euroopan muut separatistiset liikkeet saivat tulta alleen ja Skotlanti ryhtyi järjestämään kovalla vauhdilla omaa itsenäistymiskansanäänestystään, ja mikä oleellisempaa: Kataloniassa vuoden 2012 syksyn alueparlamenttivaalien jälkeinen laaja itsenäistymistä kannattavien puolueiden joukko päätti järjestää tunnetuin seurauksin kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä – ja lopulta Kataloniassa on nyt marraskuussa 2014 käsillä neuvoa-antava kysely itsenäistymisestä sekä ajatus ennenaikaisista alueparlamenttivaaleista yhteisellä itsenäistymistä kannattavien puolueiden ehdokaslistalla varsinaisen kansanäänestyksen ollessa mahdoton järjestää Espanjan vastustuksen vuoksi.
Jos Baskimaa on yksi oleellisista tekijöistä ymmärtäessä Espanjan kantaa Katalonian itsenäistymishankkeeseen, on Katalonia oleellisin tekijä vastattaessa kysymykseen itsenäistyykö Baskimaa tulevaisuudessa? Jos Katalonia ei itsenäisty, ei niin tapahdu todennäköisesti myöskään Baskimaalle. Jos taas Katalonia itsenäistyy – mitä on enää vaikea sanoa kovinkaan epätodennäköiseksi – myös Baskimaa tulee hyvin todennäköisesti itsenäistymään. Kataloniassa ratkotaan parasta aikaa yhtenäisen Espanjan tulevaisuutta. Pelissä on paljon ja tällä hetkellä Baskimaassa seurataan katalaaneja erittäin tarkkaan.
Vuoden 2013 Katalonian kansallispäivänä katalaanien järjestämän noin 500km pitkän ja noin 1,6 miljoonan osallistujan ihmisketjun itsenäistymisen puolesta innoittamana baskit järjestivät samanlaisen tempauksen kesäkuussa 2014. Noin 150 000 baskia muodosti reilut 120km pitkän ihmisketjun vaatimuksenaan alueen itsenäisyys. Tapahtuman motto oli ”Se on käsiemme ulottuvilla”, viitaten itsenäistymiseen.
Tällä hetkellä Baskimaan poliittinen kartta on varsin selkeä. Vahvimmin itsenäistymisestä puhuu kansallispuolueen hallitusta tukeva vasemmistokoalitio Bildu, jolla on 21 paikkaa 75-jäsenisessä alueparlamentissa. Myös itsenäistymistä pitkällä aikavälillä kannattava, mutta sitten Ibarretxen ajan asiaan maltillisemmin suhtautunut kansallispuolue on alueparlamentin suurin puolue 27 paikalla. Se on yrittänyt ylläpitää hyviä suhteita Espanjan hallintoon mahdollisen laajemman itsehallinnon saavuttamiseksi. Kansallispuolueen johtaja ja aluepresidentti Urkullu tosin sanoi haastattelussa kesällä 2013 että hänen tavoitteenaan on aikanaan mahdollistaan Skotlannin itsenäistymiskansanäänestyksen tapainen äänestys myös Baskimaassa. Katalonian tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet että Espanjan hyväksymää kansanäänestystä tuskin Baskimaassakaan tullaan näkemään. Urkullu on todennutkin tämän vuoden aikana että neuvottelut Espanjan kanssa ovat jäässä Madridin vastustuksen vuoksi. Espanjalaisilla puolueilla on loput paikat Baskimaan alueparlamentissa (sosialistinen työväenpuolue 16, kansanpuolue 10 ja liberaali UPyD 1).
Baskinationalisteilla on siis yhteensä 48 (miltei 2/3) paikkaa 75-paikkaisessa alueparlamentissa. Lisäksi Espanjan parlamentin alahuoneessa on yhteensä 12 baskinationalistia (kansallispuolue 5, vasemmisto 7) ja molemmilla baskien kansallispuolueella ja Bildulla on yksi Euroopan parlamentin jäsen. Baskimaan sisäinen politiikka on siis itsenäistymistä kannattavien puolueiden hallinnoimaa ja heillä on ääntä myös laajemmin. Toisaalta ETA-järjestön varjo lankeaa vieläkin Baskimaan itsenäistymisliikkeen päälle ja sen on vaikeampi saada kansainvälistä sympatiaa huomattavasti suuremman Katalonian itsenäistymisliikkeen vietyä viime vuosien suuret otsikot. Katalonian tärkeys ja esimerkki on kuitenkin otettu vastaan positiivisesti baskien keskuudessa ja yhteydenpitoa aluehallitusten välillä on harrastettu. Katalonian puolueet ovat tukeneet Espanjan parlamentissa Baskimaan itsenäistymishankkeeseen liittyviä aloitteita (jotka on luonnollisesti murskattu pääpuolueiden toimesta) ja päinvastoin.
Navarran itsehallintoalueeseen kuuluva baskikunta Etxarri-Aranatz äänesti selkeästi laajemman Baskimaan itsenäistymisen puolesta epävirallisessa kansanäänestyksessä Katalonian esimerkin innoittamana huhtikuussa 2014. Myös Baskimaan jossain kylissä ja kunnissa on ollut hankkeita kunnallisista äänestyksistä itsenäistymisen puolesta. Mikään näistä ei ole ollut riittävän laaja kiinnittääkseen suurta huomiota edes Espanjassa. Jonkin verran erimielisyyttä baskinationalistien keskuudessa on ollut siinä tulisiko ajaa pelkästään Baskimaan (yksi Espanjan itsehallintoalueista) itsenäistymistä vai tulisiko siihen sisällyttää historiallinen Baskimaa kokonaisuudessaan eli myös Navarran itsehallintoalue sekä Ranskan Baskimaa eli baskialueet Lounais-Ranskasta (tarkemmin sanottuna Akvitanian hallintoalueen lounaiskulmassa Espanjan rajalla sijaitsevan Pyrenees-Atlantiques departementin Bayonnen piirikunta kokonaisuudessaan [reilut 200 000 asukasta], Oloron-Sainte-Marie piirikunnan kantonit Mauleon-Licharre [2500 as.] ja Tardets-Sorholus [600 as.] sekä joitain muita yksittäisiä kuntia).
Lähinnä vasemmistolaiset baskinationalistit Bildu ja myös aikanaan ETA-järjestöön liitetty, muttei Ranskassa kielletty, Abertzaleen Batasuna omaavat kohtalaisen kannatuspohjan Ranskan lounaiskulman aluehallinnossa, lähinnä kunnanvaltuustoissa. Ensisijaisesti he kampanjoivat oman erityisen itsehallinnon omaavan baskidepartementin perustamisen puolesta. Sellaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä joskin Ranskassa on edessä historiansa laajin aluehallintouudistus lähivuosina. Ainoa realistinen tapa Ranskan baskialueille itsenäistyä osana laajempaa Baskimaata on se että jos Espanjan Baskimaa joskus itsenäistyy, niin se sitten neuvottelisi asiasta Ranskan valtion kanssa.
Hieman samantyylinen tilanne voi tulla eteen jos Katalonia itsenäistyy, niin Välimeressä sijaitseva saariryhmä ja Espanjan itsehallintoalue Baleaarit saattaisi haluta irtautua Espanjasta ja liittyä saman kieli- ja kulttuuriperheen Kataloniaan. Tällainen myöskään esimerkiksi Valencian kohdalla ei olisi mahdotonta. On selvää että jos Katalonia itsenäistyy, Espanja on erittäin suuren haasteen edessä. Hieman samalla tavalla kuin Skotlannin itsenäistyminen olisi antanut uutta potkua esimerkiksi melko pienen mutta vakaan kannatuspohjan omaavalle Walesin itsenäistymisliikkeelle, luo Katalonian mahdollinen itsenäistyminen aivan ennennäkemättömän tilanteen Iberian niemimaalle. Baskimaa luonnollisesti pidättää henkeään katalaanien tapahtumia seuratessa, mutta myös edellä viitattujen eroamis- ja liittymistilanteiden lisäksi esimerkiksi Galiciassa ja Kanarian saarilla on merkittävä oma itsenäistymisliikkeensä. Näistä puhuttaessa pitää muistaa että Espanja ei ole tällä hetkellä hajoamassa joka suunnalta iskeviin itsenäistymisliikkeisiin vaan ratkaisevana tekijänä on esimerkin voima. Sinä päivänä, jos sellainen tulee, kun Katalonia itsenäistyy, näemme uuden aallon espanjalaisia alueellisia itsenäistymisliikkeitä maan keskiosan hallitsevaa kastilialaista kulttuuriperinnettä vastaan ja Baskimaa ei välttämättä ole ainoana seuraamassa katalaanien esimerkkiä.
Navarran itsehallintoalueen liittyminen itsenäiseen Baskimaahan (tai sitä ennen liittyminen Baskimaan itsehallintoalueeseen) ei ole ollut viime vuosikymmeninä kovin todennäköistä. Navarrassa valtaa pitää kansanunionipuolue (UPN), joka on ollut äänekäs baskinationalismin vastustaja. Oikeastaan vain Navarran pohjoisosat ovat perinteistä baskien aluetta. Navarrahan liittoutui Francisco Francon nationalistien kanssa baskinationalisteja, jotka tukivat tasavaltalaisia, vastaan Espanjan sisällissodasta. Tästä syystä Navarra sai pitää pienen itsehallinnon Francon aikana. Espanjan siirryttyä demokratiaan enemmistö navarrolaisista halusi oman itsehallintoalueen huolimatta baskien vaatimuksesta Baskimaan kolmen provinssin ja Navarran yhdistymisestä. Baskien vaatimusten takia kummankin alueen itsehallintolakiin kirjattiin Navarran mahdollisuus liittyä Baskimaahan. Sittemmin ETA-järjestön maineen takia Navarran omaa alueellista kulttuuria ja itsehallintoa puolustava kansanunionipuolue otti tiukan linjan suhteessa baskeihin. Nykyisessä Navarran alueparlamentissa (alueparlamenttivaalit ensi vuonna) kansanunionipuolueella on 19, sosialistipuolueella (Espanjan PSOE:n haarakonttori) 9, Navarran omalla baskipuolueella (Geroa Bai) 8, Baskimaan Bildulla 7, Espanjan kansanpuolueella 4 ja pienellä baskien Izquierda-Ezkerra puolueella 3 paikkaa. Yhteensä 50-paikkaisessa alueparlamentissa on siis 18 paikkaa puolueilla, jotka periaatteessa kannattavat Navarran yhdistymistä Baskimaan kanssa.
Näiden puolueiden tulisi ensin voittaa enemmistö alueparlamenttiin ja vakuutella enemmistö navarrolaisista tällaisen ajatuksen taakse. On vaikea nähdä tämän tapahtuvan ainakaan ensi vuoden vaaleissa baskien asuttaessa lähinnä Navarran pohjoisosia. Baskimaan nationalistipoliitikot ovat välttäneet lopullisen kannan antamista Navarran tapaukseen mutta voi hyvinkin käydä että heidän on tyydyttävä ajamaan pelkästään Baskimaan itsehallintoalueen itsenäistymistä – sillä ainoastaan siellä enemmistö kansasta on mahdollista saada itsenäistymisliikkeen taakse.
Mielipidetiedusteluja baskien itsenäistymishaluista on tehty melko vähän. Vuonna 2004 33 % kannatti itsenäistymistä, 31 % Espanjan muuttamista liittovaltioksi ja 32 % silloista autonomiaa. Sittemmin itsenäistymisen kannatus on pysynyt varsin vakaana, ei kuitenkaan todennäköisesti missään vaiheessa selkeästi yli 50 %, ja laajemman itsehallinnon kannatus kasvanut. On vaikea arvioida miten baskit äänestäisivät kansanäänestyksessä itsenäistymisestään. Jos vaihtoehtona olisi Skotlannin tavoin todennäköisesti lisääntyvä itsehallinto, baskit luultavasti hylkäisivät itsenäisyyden. Jos taas vaihtoehtona olisi nykyinen tilanne, itsenäistymisen puolesta äänestäminen olisi todennäköisempää. Bildu painostaa kansallispuoluetta itsenäistymisen kannalle jos neuvottelut Espanjan kanssa eivät tuota merkittävää itsehallinnon lisäämistä. On helppo nähdä että Katalonian tilanteen ratkettua myös Baskimaa ottaa ratkaisevan askeleen tässä asiassa. Jos katalaanit äänestävät itsenäistymistä vastaan neuvoa-antavassa äänestyksessä (varsin epätodennäköistä) tai ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa (mahdollista), Katalonian itsenäistymisliike hiljenee ainakin vähäksi aikaa. Jos kuitenkin todennäköinen vaihtoehto tapahtuu ja katalaanit valitsevat itsenäistymisen kaikissa äänestyksissä, jotka heille vain pystytään tässä vaikeassa tilanteessa tarjoamaan, Baskimaa tuskin jää sitä seuratessa toimettomaksi. Pitää myös muistaa että vaikka esim. alueparlamenttivaalien yhteydessä Katalonian keskusta-oikeisto CiU ja tasavaltalainen vasemmisto ERC eivät pystyisikään luomaan yhteistä ehdokaslistaa, Katalonia saattaa itsenäistyä varsin nopeastikin ERC:n noustua suurimmaksi puolueeksi, ehkä jopa yksinkertaiseen enemmistöön alueparlamentissa – mitä mielipidetiedustelut ennustavat. Sama voi käydä Baskimaassa jos kansallispuolue ei lupaudu järjestämään kansanäänestystä Baskimaan itsenäistymisestä Katalonian teoreettisen itsenäistymisen jälkeen. Väkivallasta luopunut, nyt yhteinen, vasemmistolainen baskinationalistien koalitio Bildu häämöttää mielipidetiedusteluissa aivan baskien kansallispuolueen perässä.
Baskimaan historia on ollut värikäs ja vaikea. Katalonian tavoin valittuaan häviäjien puolen Espanjan sisällissodassa se sai kokea Francon sorron. Sortoa vastustanut väkivaltainen ETA-järjestö ei lopettanut toimintaansa Espanjan siirryttyä demokratiaan – mitä voidaan luonnollisesti pitää virheenä ja syynä siihen miksi tänä päivänä roolit eivät ole toisinpäin: miksi Katalonia ei odota henkeään pidätellen Baskimaan demokraattisen kansanäänestyksen tulosta. ETA-järjestö on vasta niin vähän aikaa sitten siirtynyt historian kirjoihin että vaikka tämän päivän koko baskinationalistien poliittinen kenttä hylkää väkivallan, etteikö baskien keskuudessa olisi vielä vahvasti espanjanvastaista ajattelua. Historiallisesti espanjalaiset ovat kohdelleet baskeja vieraana kulttuurina. Nykypäivänä tällainen ajattelu on varmasti vähäistä tavallisten espanjalaisten kohdalla, joskin ETA-järjestön langettama varjo vaikuttaa negatiivisesti näkemyksiin baskeista ja erityisesti Baskimaan itsenäistymisliikkeestä, joka nykypäivänä on käytännössä täysin demokraattinen ja väkivallaton (joskin se on ollut sitä vasta hyvin vähän aikaa). Vaikka Baskimaan itsenäistymisessä ei ole Katalonian tavoin kyse rikkaasta itsehallintoalueesta, joka antaa muulle Espanjalla paljon enemmän taloudellisesti kuin siltä saa, yhdistää baskeja ja katalaaneja laajemman itsehallinnon vaatimukset sekä epäluulo Madridin keskushallintoa ja Espanjan pääpuolueita kohtaan.
Katalonian tapauksessa tulevat viikot, kuukauden sekä ensi vuosi tulee olemaan äärimmäisen tärkeitä. Vuoden päästä tiedämme sanoa, jos katalaanit jollain tavalla hylkäsivät itsenäistymisensä, mitä se tarkoittaa Espanjalle ja mikä on Katalonian itsenäistymisliikkeen tulevaisuus? Toisaalta jos katalaanien tahto itsenäistymiseen jatkuu samanlaisena, kansalaiset osoittavat sen äänestyksissä ja ennenaikaisissa vaaleissa sekä Katalonian poliittiset puolueet eivät sorru keskinäiseen riitelyyn, en pidä yhtään mahdottomana että vuoden päästä itsenäinen Katalonian tasavalta neuvottelee kuumeisesti Euroopan unioniin liittymisestä. Samalla Espanja vannoo estävän Katalonian EU jäsenyyden hillitäkseen muita itsehallintoalueita seuraamasta Katalonian esimerkkiä.
Baskimaan itsenäistymisliikkeen kannalta puhutaan hieman pidemmästä ajasta kuin Katalonian tapauksessa – muistaen kuitenkin sen että baskien valtiollisen tulevaisuuden kohtalo on hyvin paljon kiinni siinä miten käy Katalonian itsenäistymisliikkeelle. Tulevat viikot, kuukaudet ja ensi vuosi ovat siten myös Baskimaalle erittäin tärkeitä. Jos Katalonia ei itsenäisty, mitään dramaattista tuskin on luvassa Baskimaassa ennen vuoden 2016 alueparlamenttivaaleja. Niihin ainakin Bildu todennäköisesti ottaa kampanjakseen kansanäänestyksen järjestämisen Baskimaan itsenäistymisestä. Kansallispuolueen kanta itsenäistymiskansanäänestykseen muotoutuu todennäköisesti juuri Katalonian tapahtumien pohjalta. Jos Katalonian itsenäistymisliike onnistuu ja baskien kansallispuolue sekä Bildu liittoutuvat itsenäistymiskansanäänestyksen taakse Espanja on pulassa. Jääkö Mariano Rajoy historiaan Espanjan pääministerinä, jonka aikana 1500-luvulta asti käytännössä yhtenäisenä pysynyt Espanja hajoaa?
Yhdistynyt kuningaskunta voitti Skotlannin itsenäistymisliikkeen (joka todennäköisesti aikanaan saa toisen mahdollisuuden) antamalle skottien äänestää. Espanja on valinnut päinvastaisen linjan: se yrittää voittaa estämällä itsehallintoalueiden kansanäänestyshankkeet. Euroopassa on nykypäivänä paljon alueellisia demokraattisia itsenäistymisliikkeitä. Skotlanti aloitti kansanäänestysten aikakauden. Nyt on vuorossa Katalonia. Riippuen sen ratkaisusta, arvelen Baskimaan olevan todennäköisesti seuraavana. No, tietysti Italian Veneto saattaa kiilata kolmanneksi mutta siitä ei tässä sen enempää.
