Yhdysvaltain kongressivaalit 2014

Amerikkalaisilla on tiistaina 4. marraskuuta edessä taas Election Day. Yhdysvalloissa on tapana keskittää joka toinen vuosi kaikki paikalliset, osavaltioiden sekä liittovaltion vaalit samalle päivälle marraskuussa. Joka neljäs vuosi on se tunnetumpi Election Day, johon kuuluu Yhdysvaltain presidentin vaali. Tämä on edessä kuitenkin seuraavan kerran vasta vuonna 2016 ja nyt onkin vuorossa presidentin virkakauteen liittyen ns. välivaalit.
Huolimatta vaalien vähemmästä kansainvälisestä huomiosta, riittää amerikkalaisilla marraskuussa riittävästi äänestettävää. Sen lisäksi että valtaosassa USA:n tuhansista kunnista valitaan mm. kunnanvaltuustoja, koululautakuntia, oikeusasiamiehiä sekä sheriffejä, monet äänestäjät pääsevät myös antamaan äänensä oman kaupunkinsa pormestarinvaalissa, piirikunnan luottamushenkilöiden valinnassa sekä oman osavaltionsa kuvernöörinvaalissa. 38 USA:n osavaltiossa valitaan kuvernööri 5. päivä ensi kuuta. Viidestäkymmenestä osavaltiosta 46 valitaan myös osavaltion parlamentin molemmat huoneet edustajainhuone sekä senaatti (Nebraska on ainut Yhdysvaltain osavaltio, jossa on yksikamarinen lainsäädäntöelin). Siinä riittää äänestettävää ja Yhdysvalloissa on tapana että äänestyslipukkeessa on mahdollista valita joko demokraattien tai republikaanien ”suoravalinta” jos ei halua erikseen äänestää jokaista kohtaa. En tiedä kuinka paljon tätä vaihtoehtoa äänestäjät lopulta käyttävät. Tällä kertaa äänestys ei siis kuitenkaan huipennu presidentin valintaan vaan Yhdysvaltain kongressin jäsenten valintaan.


Marraskuun 4. päivä valitaan kaikki 435 edustajaa kongressin alahuoneeseen edustajainhuoneeseen sekä kolmannes eli 33 senaattoria (lisäksi kolme täyttövaalia eli yhteensä 36 senaattoria) kongressin ylähuoneeseen senaattiin. Edustajainhuoneen jäsenet valitaan yhden hengen vaalipiireistä enemmistövaalitavalla siten että vaalipiirien ja täten edustajien määrä riippuu kunkin osavaltion väkiluvusta. Esimerkiksi Kaliforniasta valitaan 53 edustajaa kun väkiluvultaan pienistä Montanasta ja Wyomingista vain yksi. Suoraan liittovaltion alaista Yhdysvaltain pääkaupunki Washington DC:tä edustaa kongressin alahuoneessa äänioikeudeton edustaja, samoin kuin Yhdysvaltain erillishallintoalueita Puerto Ricoa, Guamia, Pohjois-Mariaaneja, Yhdysvaltain Neitsytsaaria sekä Amerikan Samoaa. Senaattoreja on kaikkiaan kustakin osavaltiosta kaksi kappaletta ja tällä kertaa valittavat löydät täältä.


Yhdysvaltain kongressi on maan lainsäädäntäelin. Se laatii ja hyväksyy lait, joihin presidentillä on kuitenkin vahva veto-oikeus (presidentti voi estää minkä tahansa lain voimaantulon ellei sekä edustajainhuone että senaatti äänestä 2/3 enemmistöllä presidentin vetoa nurin) sekä oikeus antaa niitä tarkentavia asetuksia. Lain hyväksyntä vaatii kongressin molempien kamarien enemmistön taakseen. Ainoastaan kongressi voi julistaa sodan, tähän vaaditaan myös molempien kamarien enemmistö. Pääasiassa kongressin kamarit ovat siis tasaväkisessä asemassa mikä on tyypillistä liittovaltiolliselle parlamentille. Joitain poikkeuksia kuitenkin on: esimerkiksi presidentin allekirjoittamat kansainväliset sopimukset vaativat ainoastaan senaatin ratifioinnin, budjetin menoluokkaa tai verotusta koskeva lakialoite voidaan laittaa alulle vain edustajainhuoneessa, kongressin hyväksyntää vaativat presidentin nimitykset tarvitsee äänestyttää vain senaatissa ja viraltapanoaloitteen tekee edustajainhuone mutta varsinaisesta liittovaltion virkamiehen tai edustajan (jopa presidentin) viraltapanosta päättää senaatti.


Lisäksi mielenkiintoisena yksityiskohtana: jos Yhdysvaltain presidentinvaalissa annettavat valitsijamiesten äänet menevät tasan tai kukaan ehdokkaista ei muuten saa enemmistöä, presidentin valitsee edustajainhuone ja varapresidentin senaatti. Edustajainhuoneen keskuudestaan valitsema puheenjohtaja on toisena Yhdysvaltain presidentin viran periytymisjärjestyksessä heti varapresidentin jälkeen. Käytännössä ainoa lakisääteinen varapresidentin tehtävä on toimia senaatin puheenjohtajana ja jos, ja vain jos, senaatin äänet menevät tasan 50–50, saa varapresidentti äänestää ja ratkaista asian. Nykyään varapresidentit ovat toimineet istuntojen puheenjohtajina melko harvoin, pääasiassa vain avajaisissa tai erityisen tärkeissä istunnoissa. Senaatin keskuudestaan valitsema tosiasiallinen (president pro tempore) puhemies on kolmantena presidentin periytymisjärjestyksessä edustajainhuoneen puheenjohtajan jälkeen ja ennen ministereitä edustamansa ministeriön perustamisen mukaisessa järjestyksessä (ulkoministeri ensimmäisenä, kotimaan turvallisuuden ministeri viimeisenä).


Tällä hetkellä Yhdysvaltain edustajainhuone on republikaani- ja senaatti demokraattienemmistöinen. Tämä on aiheuttanut hankaluuksia lainsäädäntötyöhön niin kongressin huoneiden kuin demokraattipresidentti Barack Obaman ja kongressin välille. Jos demokraatit menettävät enemmistön senaatista, Obaman kahdesta viimeisestä virkavuodesta tulee presidentille aika hankalat. Republikaaneilla on tällä hetkellä edustajainhuoneessa 233 edustajaa ja demokraateilla 199. Lisäksi on kolme tyhjää paikkaa, joiden täyttövaaleja ei ole ehditty pitämään ennen marraskuun vaaleja. Senaatissa republikaaneilla on 45 senaattoria ja demokraateilla 53. Lisäksi on kaksi riippumatonta edustajaa, jotka kuitenkin yleensä äänestävät demokraattien kanssa samalla lailla.
Voittaakseen enemmistön edustajainhuoneeseen republikaanien tai demokraattien tulee siis saada vähintään 218 edustajaa. Senaatissa enemmistöön vaaditaan 51 senaattoria (demokraateille ja heitä tukeville riippumattomille periaatteessa riittää 50 koska varapresidentti ja senaatin puheenjohtaja Joe Biden on demokraatti) mutta koska marraskuun 4. päivä valitaan vain 36 senaattoria, tilanne on hieman monimutkaisempi. Niiden 64 senaattorin joukossa, jotka jatkavat joka tapauksessa vaalien jälkeen, demokraatteja on 32, republikaaneja 30 ja riippumattomia, jotka käytännössä äänestävät demokraattien mukaan 2. Näin ollen demokraatit tarvitsevat vaaleissa tarjolla olevista 36 senaattorin paikasta 17 ja republikaanit 21 enemmistön saavuttamiseksi.


Mitä mielipidetiedustelut povaavat? Lyhyesti sanottuna näyttää siltä että Obaman painajainen olisi toteutumassa ja republikaanit voittamassa enemmistön niin edustajainhuoneeseen kuin senaattiin. Se loisi republikaaneille vahvan pohjan tavoitellessaan värisuoraa vuoden 2016 kongressi- ja presidentinvaaleissa.


Yhdysvaltain viisi suurinta mielipidetiedusteluja tekevää yritystä kaikki ennustavat että edustajainhuoneen 435 paikasta 200 on menossa varmasti (miltei 100 % todennäköisyydellä) republikaaneille ja 159 demokraateille. Tämä tarkoittaa sitä että 76 paikasta, jotka löytyvät täältä, ja joista ainakin yksi suuri mielipidetiedustelu ennustaa muuta kuin varmaa voittoa republikaaneille tai demokraateille, republikaanien tarvitsee voittaa vain 18 enemmistön saavuttamiseksi. Demokraattien tulisi voittaa näistä 76 paikasta vähintään 59. Kun katsoo näitä 76 tiukkaa, melko tiukkaa tai melko selvää edustajainhuoneen paikkaa huomaa että niistä vain 23 näyttäisi olevan edes niukasti demokraattien käsissä. Käytännössä vaikka demokraatit voittaisivat kaikki heille edes niukasti ennustetut paikat sekä kaikki miltei täysin tasoissa olevat, se ei riittäisi heille ja täten on erittäin todennäköistä että republikaanit voittavat enemmistön edustajainhuoneeseen. Tästä enemmistöstä näyttää muodostuvan selkeämpi kuin mitä se tällä hetkellä on (233–199). Tiukimmat vaalitaistot mielipidetiedusteluiden mukaan käydään seuraavissa vaalipiireissä: Arizonan 1 ja 2, Kalifornian 52, Floridan 2, Illinoisin 10 ja 12, Iowan 3, New Hampshiren 1 sekä Länsi-Virginia 3.


Samat mielipidetiedustelut ennustavat että 36 vaaleissa valittavana olevista senaatin paikoista 15 on varmasti menossa republikaaneille ja 10 demokraateille. Joka tapauksessa jatkavat senaattorit yhteenlaskettuna näihin käytännössä varmoihin senaattoreihin antaa seuraavat luvut: republikaanit 45 ja demokraatit (+ heitä tukevat kaksi riippumatonta) 44 senaattoria. Tämä tarkoittaa sitä että jäljelle jäävistä 11 senaattorin paikasta republikaanien tulisi voittaa 6 enemmistön saavuttamiseksi ja demokraattien myös kuusi, koska heille riittää 50–50 tasapeli varapresidentin ollessa demokraatti. Vaalien suurin jännitysmomentti piileekin näissä senaatin enemmistön ratkaisevissa vaaleissa. Näistä yhdestätoista kolme (Michigan, New Hampshire ja Pohjois-Caroline) näyttää menevän todennäköisesti demokraateille kun taas viisi (Alaska, Arkansas, Georgia, Kentucky ja Louisiana) republikaaneille. Lisäksi yhdessä eli Kansasissa näyttää siltä että riippumaton ehdokas, joka todennäköisesti äänestäisi demokraattien mukaan, olisi voittamassa republikaanien ehdokkaan. Coloradossa ja Iowassa tilanne on käytännössä tasan, kuitenkin niin että kahden viidestä mielipidetiedusteluja tekevän yhtiön keskiarvot näyttävät niukasti etumatkaa republikaaneille. Täten kokonaisuutena on todennäköisempää että republikaanit todella voittavat senaattiin enemmistön, joskin se tulee niukalla, mahdollisesti vain yhden tai kahden senaattorin, erolla.


Lopuksi on todettava että marraskuun kongressivaalien jälkeen katseet kohdistuvat jo vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Molempien pääpuolueiden kaikki esivaaliehdokkaat pitäisi olla selvillä viimeistään syksystä 2015. Alkuvuodesta pitäisi jo selvitä aikooko Hillary Clinton demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Talvi 2015–16 sekä kevät 2016 tulevat olemaan tiivistä esivaalikamppailua ennen varsinaista loppuhuipennusta valittujen demokraattien ja republikaanien presidenttiehdokkaan välillä kesällä sekä syksyllä 2016. Yhdysvaltain 45. presidentti valitaan marraskuun 8. päivä 2016.