Katalonia haluaa järjestää kansanäänestyksen itsenäistymisestä

Perjantaina 20. syyskuuta, päivä sen jälkeen kun skotit olivat äänestäneet itsenäistymistä vastaan, Katalonian alueparlamentti hyväksyi äänin 106–28 lain Katalonian kansalaiskyselyistä (Law on Catalan Consultation Votes). Tämän pohjalta aluehallituksen presidentti Artur Mas aikoo järjestää kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä sunnuntaina 9. marraskuuta 2014.

Siitä miten tähän on tultu voit lukea esimerkiksi tästä aikaisemmasta blogistani viime keväältä. Tässä tekstissä keskitytään siihen mitä Kataloniassa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Lähtökohtana on se että selkeä enemmistö katalaaneista (todettu mm. mielipidekyselyissä, viimeisissä aluevaaleissa sekä kolmen peräkkäiset vuoden massiivisissa mielenilmauksissa Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta) ja selvä enemmistö Katalonian alueparlamentin puolueista haluaa järjestää kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä. Suurin ongelma on se että Espanjan nykyinen hallitus ja Espanjan kolme suurinta puoluetta eivät hyväksy kansanäänestyksen järjestämistä.

On odotettavissa että lähipäivinä Espanjan hallitus vie uuden Katalonian lain maan perustuslakituomioistuimeen ja tekee saman myöhemmin kun Katalonian presidentti antaa asetuksen kansanäänestyksen järjestämisestä tämän lain pohjalta. Minkä takia Katalonian kansanäänestys olisi Espanjan perustuslain vastainen?

Kansanäänestysten järjestäminen on Espanjassa ainoastaan keskusvallan oikeus. Kuitenkin lain Katalonian itsehallinnosta artikla 122 (Statute of Autonomy of Catalonia 2006), jota Espanjan perustuslakituomioistuin ei muuttanut/hylännyt vuonna 2010, sallii itsehallintoalueelle oikeuden järjestää ei-sitovia kansalaiskyselyitä. Artiklassa sanotaan tarkalleen että Katalonian aluehallitus voi järjestää näitä äänestyksiä ”oman toimivaltansa puitteissa”. Tämän on tulkittu tarkoittavan sitä että Katalonia ei voi järjestää kansalaiskyselyä itsenäistymisestään, koska yhden Espanjan itsehallintoalueen itsenäistyminen ei ole Espanjan perustuslain mukaan heidän, vaan kaikkien espanjalaisten asia, eikä siis Katalonian aluehallituksen toimivallan puitteissa. Tämä ei olisi ongelma, jos Espanjan hallitus Ison-Britannian tapaan olisi lähtenyt neuvottelemaan katalaanien kanssa asiasta ja lähtökohtaisesti hyväksynyt ajatuksen että katalaaneilla olisi oikeus äänestää itsenäistymisestään koska valtaosa heistä ja Katalonian puolueista haluaa sitä. Espanjan parlamentti voisi halutessaan myöntää oikeuden Katalonialle kansanäänestyksen järjestämiseksi Espanjan perustuslain artiklan 150 mukaan. Katalonian parlamentti pyysi tätä tammikuussa 2013 mutta Espanjan parlamentti hylkäsi sen. Espanjalle edellä kerrotusta on tullut heidän lainsäädäntöön perustuva pää-argumenttinsa vastustaessaan Katalonian kansanäänestystä.

Jos Espanjan perustuslakituomioistuin ottaa uusimman Katalonian kansalaiskyselylain käsittelyynsä Espanjan hallituksen pyynnöstä, se automaattisesti jäädyttää lain viideksi kuukaudeksi ennen tuomioistuimen päätöstä. Tämä ei kuitenkaan ole selviö, vaikka Espanja sitä haluaakin. Perjantain hyväksytty laki nimittäin perustuu juuri lakiin Katalonian itsehallinnosta, eikä edellä kuivailtu tulkinta Katalonian aluehallituksen toimivallan rajoista oikeastaan koske vielä tätä lakia. Taas sitten kun Katalonian presidentti Artur Mas antaa asetuksen varsinaisesta kansalaiskyselyn järjestämisestä 9. marraskuuta, se asetus todennäköisesti otetaan Espanjan perustuslakituomioistuimen käsittelyyn ja ainakin jäädytetään niin pitkäksi aikaa että lainsäädännöllisesti 9. marraskuuta kansalaiskysely ei olisi mahdollista.

Jos Espanjan hallitus estää Katalonian itsenäistymisäänestyksen viemällä asiaan liittyvät Katalonian parlamentin lait ja/tai Katalonian presidentin asetukset Espanjan perustuslakituomioistuimeen ja tuomioistuin ottaa nämä asiat käsittelyyn (aiheuttaa vähintään 5 kuukauden tilapäisen mitätöimisen) sekä lopulta ainakin varsinaisen asetuksen tapauksessa tuomitsee Katalonian itsenäistymisäänestyksen Espanjan perustuslain vastaiseksi, mitä vaihtoehtoja katalaaneille jää? Lyhyesti nämä vaihtoehdot voidaan tiivistää viiteen ja näistä yhden toteuduttua voidaan hyvinkin päätyä sen jälkeen seuraavaksi johonkin toiseen:
1) Tyytyä tilanteeseen ja jättää 9. marraskuuta 2014 äänestys toteuttamatta
2) Pitää kyseinen äänestys mutta epävirallisena, ilman lainsäädännöllistä taustaa, ja siten että Katalonian parlamentti ja aluehallituskin pitävät sitä epävirallisena
3) Pitää joka tapauksessa kansanäänestys 9. marraskuuta, huolimatta sen lainvastaisuudesta, ja siten että Katalonian parlamentti ja aluehallitus pitävät sitä virallisena ja sitovana
4) Järjestää ennenaikaiset Katalonian alueparlamentin vaalit ja muodostaa itsenäistymistä kannattavien puolueiden koalitio itsenäistymisen kannatuksen selvittämiseksi
5) Julistautua yksipuolisesti itsenäiseksi Katalonian valtioksi

Näistä ensimmäinen vaihtoehto eli perustuslakituomioistuimen ja Espanjan hallituksen vaatimukseen suostuminen on erittäin epätodennäköistä. Jos presidentti Artur Masin puolueesta keskustaoikeistolaisesta CiU:sta (Convergence and Union) koostuva Katalonian vähemmistöhallitus päättää taipua Espanjan tahtoon, se menettää separatistisen ERC (Katalonian tasavaltalainen vasemmisto) puolueen tuen minkä varassa se on toiminut. CiU todennäköisesti myös hajoaisi kahteen siipeen, joista itsenäistymisen kannattajat ovat selkeästi suurempi. Artur Mas pystyisi estämään ennenaikaiset vaalit vain liittoutumalla Katalonian sosialistien ja kansanpuolueen (Espanjan pääpuolueiden haarakonttorit) kanssa, joka olisi epävakaa koalitio. Ennenaikaiset vaalit olisivat joka tapauksessa edessä ja niissä ERC nousisi selkeästi suurimmaksi, ehkä jopa lähelle yksinkertaista enemmistöä niin kuin CiU edellisellä vaalikaudella. Oriol Junquerasista tulisi Katalonian presidentti ja käytännössä Katalonialla olisi edessä uudestaan samat vaihtoehdot kuin alussa. Tämä skenaario ei kuitenkaan ole todennäköinen koska ensinnäkin CiU ja Artur Mas haluaa järjestää kansanäänestyksen melkein keinolla millä hyvänsä ja vaikka hän ei niin haluaisikaan, olisi Katalonian itsenäistymishankkeen hylkääminen käytännössä poliittinen itsemurha.

Toinen vaihtoehto eli epävirallisen kansanäänestyksen järjestäminen olisi ehkä melko turvallinen, pienimmän Espanjan vastareaktion aiheuttava ja jossain määrin katalaanien toiveita tyydyttävä ratkaisu. Siihen voitaisiin päätyä jos Katalonian aluehallitus ilmoittaisi Espanjan perustuslakituomioistuimen tuomion jälkeen että lainvoimaista kansanäänestystä ei voida toistaiseksi järjestää, mutta Espanja saatetaan saada taipumaan epävirallisen kansanäänestyksen kautta. Se voitaisiin järjestää kansalaisyhteisön (esim. Katalonian kansalliskokous ANC) toimesta Katalonian aluehallituksen toimiessa tarkkailijana.

Tällainen epävirallinen kansanäänestys ei kuitenkaan saisi missään nimessä kansainvälistä tunnustusta ja Espanja pystyisi esittämään väitteitä vaalivilpistä ja epäilyttävästä epävirallisuudesta. Katalonian aluehallitus tosin voisi vedota, mahdollisen itsenäistymisen kannattajien merkittävän voiton jälkeen, virallisen kansanäänestyksen puolesta tämän mandaatin pohjalta. Toisaalta vuoden 2012 Katalonian aluevaaleissa separatistiselle puolueille (CiU, ERC sekä pienet ICV eli Katalonian vihreät ja äärivasemmistolainen CUP) annettu mandaatti parlamenttipaikkojen muodossa ei ole vaikuttanut Espanjan kantaan juuri millään tavalla. Espanja ei siis tulisi taipumaan epävirallisen kansanäänestyksen pohjalta virallisen kansanäänestyksen järjestämiseen. Vaikka epävirallinen kansanäänestys järjestettäisiinkin 9. marraskuuta, sen jälkeen Katalonia on käytännössä jälleen samassa alkutilanteessa, nyt enää kolmen vaihtoehdon kanssa.

Kolmas ja mielestäni todennäköisin (tosin neljäs vaihtoehto, joka on ennenaikaiset aluevaalit, ja sen jälkeen toteutettava kolmas on melkein yhtä todennäköinen) vaihtoehto on se, että huolimatta Espanjan vastustuksesta ja todennäköisestä perustuslakituomioistuimen päätöksestä tuomita kansanäänestys laittomaksi, Katalonian aluehallitus järjestää virallisen, mutta laittoman, kansanäänestyksen (voidaan kutsua toki myös kansalaiskyselyksi) itsenäistymisestä sunnuntaina 9. marraskuuta 2014.

Tällaisessa ratkaisussa haittapuolena on se että, vaikka kuinka suuri osa katalaaneista äänestäisi itsenäistymisen puolesta (itse asiassa kansanäänestys tulee olemaan kaksiosainen: Haluatko Katalonian olevan valtio, ja jos kyllä niin haluatko tämän valtion olevan itsenäinen? Vastausvaihtoehdot ovat siis Ei, Kyllä – Ei ja Kyllä – Kyllä, joista keskimmäinen saanee kuitenkin erittäin pienen prosenttiosuuden äänistä), kansanäänestyksen tulos voidaan kiistää, niin Espanjan kuin muidenkin valtioiden toimesta, melko helposti koska koko äänestys olisi tällöin vailla laillista pohjaa. Tulos on laiton, jos äänestyskin on laiton.

Sitä paitsi Espanjan hallitus tuskin seuraisi toimettomana Katalonian järjestäessä laitonta kansanäänestystä itsenäistymisestä. Seuraavana esitetty skenaario Espanjan mahdollisista vastatoimista pätee luonnollisesti muihinkin tilanteisiin, jossa Katalonia rikkoisi Espanjan lakia. Erityisesti siihen, tekstin lopussa, käsiteltävään ratkaisuun, joka häämöttää kaikkien muidenkin vaihtoehtojen lopussa, jos Espanjan hallitus ei suostu Katalonian tahtoon itsenäistyä, ja Katalonia ei luovu hankkeestaan itsenäistyä kansalaistensa tahdon muodossa (eli että katalaanit äänestävät ei, mikä toki on sekin mahdollista – Kataloniassa on silti kuitenkin merkittävästi suurempi tahto, ei vain äänestää, vaan myös juurikin itsenäistyä kuin esim. Skotlannissa [mielipidetiedustelut, miljoonien mielenilmaukset ja vaalitulokset perusteluina]), että Katalonia julistautuu yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi.

Jos siis Espanja päättää toimia esim. estääkseen laittoman kansanäänestyksen järjestämisen Kataloniassa, mitä se voi tehdä? Lähettää panssarivaunut Barcelonaan? Toivottavista ei, vaikka hetken päästä puhumme tässä tekstissä myös siihen verrattavasta tilanteesta. Espanjan hallitus voi (vaaditaan myös enemmistö Espanjan parlamentin ylähuoneesta senaatista) perustuslain 155 artiklan perusteella esim. hajottaa Katalonian alueparlamentin ja määrätä ennenaikaiset vaalit sekä edellä mainittuun artiklaan perustuen (lisäksi vaatien 2/3 enemmistön parlamentin alahuoneesta, koska kyse on perusoikeuteen puuttumisesta) kieltää joidenkin separatististen puolueiden osallistumisen vaaleihin. Äärimmäisessä tapauksessa Espanjan hallitus voi myös lakkauttaa Katalonian itsehallinnon ja ottaa alueen suoraan Madridin hallintaan. Lisäksi Espanja voi antaa pidätysmääräyksen Katalonian poliittisesta johdosta sekä laatia erillisiä lakeja kieltämään Espanjasta eroamisen suunnittelun tai sitä ajavassa puolueessa toimimisen.

Espanjassa on ainekset vakavaan perustuslailliseen kriisiin. Yksi vaihtoehto on että tajutessaan mihin kriisi voi johtaa, Espanjan hallitus vaihtaa kantaansa ja antaa Katalonian äänestää ja jos katalaanit valitsevat itsenäistymisen, niin neuvottelee rauhanomaisen itsenäistymisen. Tämä ei kuitenkaan ole järin todennäköistä nykyisen tilanteen vallitessa ja muistettaessa että jos Katalonia päästetään itsenäistymään Espanjasta, Baskimaa seuraa heti seuraavana päivänä. Galicia ja Andalucia, taantuvan Espanjan uudet taloudellisesti vahvimmat alueet Katalonian lähdettyä, harkitsisivat myös itsenäistymistään. Espanja voi todella kirjaimellisesti hajota käsiin. Sitä taustaa vasten on helpompi ymmärtää Espanjan pääministeri Mariano Rajoyn ja käytännössä katsoen koko Espanjan poliittisen kartan, lukuun ottamatta äärivasemmistoa, tiukkaa ja ehdotonta linjaa Katalonian suhteen.

Jos Espanja hajottaa Katalonian parlamentin, ennenaikaisissa vaaleissa valtaan nousee entistä enemmän itsenäisyyttä haluava hallitus. Jos Espanja ryhtyy kieltämään Katalonian suurimpia puolueita, se ei voi kutsua enää itseään demokratiaksi ja kohtaa sanktioita niin Euroopan unionin kuin Euroopan neuvoston suunnalta. Katalaanien tyytymättömyys kasvaisi vain entisestään. Mitä tapahtuisi jos Espanja määräisi presidentti Artur Masin pidätettäväksi ja/tai lakkauttaisi Katalonian itsehallinnon? Katalonialla on jo suurin osa kaikista itsenäisen valtion vaatimista toiminnoista ja se pystyy jatkamaan itsenäisesti toimintaansa käytännössä katsoen minä hetkenä hyvänsä. Luonnollisesti neuvoteltu siirtymä, jollainen Skotlannissakin olisi ollut, olisi kuitenkin huomattavasti parempi tapa itsenäistyä.

Katalonian poliisivoimat, Mossos d’Esquadra, eivät ole osa jotain koko Espanjan poliisivoimia vaan toimivat Katalonian aluehallinnon (Generalitat) alaisuudessa. Mitä tapahtuisi jos Espanja määräisi Katalonian poliisivoimat pidättämään Artur Masin ja estämään Katalonian parlamentin istunnot lakkautettuaan alueen itsehallinnon? Sitä ei voida varmasti tietää. Jos Katalonian poliisivoimat eivät tottelisi Madridista tulleita määräyksiä, paikalle lähetettäisiin eräänlainen keskusvallan puolisotilaallinen erikoispoliisi: Guardia Civil. Joka tapauksessa julkiset oikeudenkäynnit Katalonian poliittista johtoa vastaan laittaisivat Espanjan todella huonoon valoon kansainvälisesti ja entisestään innostaisivat katalaaneja vaatimaan itsenäisyyttä. Tässä vaiheessa näkisimme jo todennäköisesti laajaa passiivista vastarintaa esim. lakkojen ja boikottien muodossa. Väkivaltaisuuksia ei voida myöskään sulkea pois, varsinkaan siinä tapauksessa että Espanjan keskusvalta käskee omat poliisivoimansa, mahdollisesti armeijan tukemana, Katalonian kaduille toteuttamaan määräykset mitä Katalonian oma poliisi ei suostunut noudattamaan. Pahimmassa tapauksessa näkisimme Katalonian itsenäistymishaaveiden väkivaltaisen murskaamisen poikkeustilan, ulkonaliikkumiskieltojen sekä armeijan miehityksen muodossa. Kuvitelkaa miljoonan katalaanin mielenosoitus Barcelonassa, jonka armeija yrittäisi estää.

On vaikea ennustaa miten tällainen kehitys etenisi. Ehkä Katalonian itsehallinnon lakkauttamisen, vakivaltaisten mellakoiden ja poikkeustilan jälkeen, Euroopan unioni painostaisi/välittäisi ”rauhan” Katalonian ja Espanjan välille, joka johtaisi Katalonian itsenäistymiseen. Joka tapauksessa on myös Espanjan intresseissä välttää väkivaltainen kehitys mutta on eri asia huomataanko se riittävän ajoissa. Espanja ei hyväksy Katalonian itsenäistymistä, eikä ainakaan toistaiseksi edes kansanäänestystä asiasta, joten toivottavasti emme näe käytännön vastausta siihen, estetäänkö se tarvittaessa jopa panssarivaunujen voimalla.

Vaihtoehto virallisen, mutta laittoman, kansanäänestyksen järjestämiselle on Artur Massinkin väläyttämä, ns. yhden asian vaalit. Presidentti Mas voisi hajottaa Katalonian alueparlamentin ja määrätä ennenaikaiset vaalit, jossa itsenäistymistä kannattavat puolueet (nykyisistä parlamenttipuolueista CiU, ERC, ICV ja CUP) muodostaisivat vaaliliiton. Tämä toiminta itsessään ei johtaisi minkäänlaiseen reaktioon Espanjan suunnalta ja olisi täysin lainmukainen. Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittaisivat (ainakin ERC:lle ennustetaan merkittävää voittoa, nousua suurimmaksi puolueeksi), uudella Katalonian parlamentilla ja aluehallituksella olisi kaksi vaihtoehtoa. Se voisi vedota Espanjaan tämän äänestysmandaatin pohjalta ja vaatia varsinaista kansanäänestystä itsenäistymisestä. Jos ja kun sitä ei silläkään kertaa annettaisi, edessä voisi olla edellinen vaihtoehto eli virallinen mutta laiton kansanäänestys kaikkine seurauksineen tai sitten vaihtoehdoista viimeinen.

Jos Katalonian ja Espanjan välinen perustuslaillinen kiista katalaanien oikeudesta päättää omasta tulevaisuudestaan ei ratkea epävirallisten tai virallisten, laittomien tai ei, kansanäänestysten tai ennenaikaisten vaalien pohjalta, ja mahdollisesti kärjistyvän tilanteen kautta, ei Katalonialle välttämättä jää muuta vaihtoehtoa kuin julistautua yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi. Julistuksen tekisi Katalonian parlamentti perustuen todennäköisesti joko virallisen, mutta laittoman kansanäänestyksen tai aluevaalien tulokseen. Itsenäistymistä vastustavat puolueet todennäköisesti marssisivat ulos parlamentin istunnosta ja Espanja sanoisi julistuksen olevan perustuslain vastainen. Tässä täytyy tosin mainita että harvan valtion perustuslaki sallii alueensa irtautumisen ilman valtion kansanedustuslaitoksen tahtoa. Katso Suomen perustuslaki § 4, jossa lukee: ”Suomen alue on jakamaton. Valtakunnan rajoja ei voida muuttaa ilman eduskunnan suostumusta. Myös Skotlannin kansanäänestys olisi ollut laiton jos Ison-Britannian parlamentti ei olisi sitä hyväksynyt.

Katalonian yksipuolista julistautumista itsenäiseksi valtioksi todennäköisesti seuraisi kaikki edellä esitellyt Espanjan vastatoimet aina itsehallinnon lakkauttamisesta Katalonian poliittisen johdon vangitsemiseen. Väkivallan uhka olisi todellinen. Tällaisessa tilanteessa myös Euroopan unionin suhtautuminen olisi tärkeää. Yksikään EU:n jäsenmaa tuskin tunnustaisi itsenäistä Kataloniaa mutta yhdessä suussa he vaatisivat Espanjalta pidättäytymistä väkivallasta. Mitä tapahtuisi jos separatististen Baskimaan kansallispuolueen ja yhdistyneen EHB:n dominoima Baskimaan parlamentti julistaisi alueen itsenäiseksi päivää Katalonian jälkeen?

Espanjan ja Katalonian rauhanomaisen eron todennäköisyys ei ole kovin suuri. Se vaatisi valtavan asennemuutoksen Espanjan suunnalta. Toisaalta voidaan myös kysyä olisiko Ison-Britannian hallitus suostunut vuonna 2012 Skotlannin kansanäänestyksen järjestämiseen jos mielipidetiedustelut olisivat näyttäneet selkeää johtoa itsenäistymisen kannattajille? Vaikea sanoa, ehkä olisivat. On mahdollista että jossain vaiheessa katalaanit hylkäävät itsenäistymishankkeen äänestämällä sitä vastaan jonkinlaisessa kansanäänestyksessä (jos näin käy Espanjan hallitus varmasti kehuisi äänestystä rehdiksi ja demokraattiseksi) tai ennenaikaisissa aluevaaleissa. Aluevaalit ovat luvassa viimeistään 2016 – silloin voi toki olla jo itsenäisen Kataloniankin vaalit. Lisäksi on mahdollista että jossain vaiheessa Espanjan hallitus tekee kompromissiehdotuksen esim. Espanjan muuttamisesta entistä enemmän liittovaltioksi ja Katalonian itsehallinnon merkittävästä lisäämisestä ja vastineena Katalonian aluehallitus luopuu kansanäänestyshankkeestaan. Tällainen ehdotus ei olisi kuitenkaan läpihuuto juttu edes Espanjan parlamentissa (Cortes Generales), eikä varsinkaan Kataloniassa, jossa kansalaisten mielipiteen pitäisi muuttua dramaattisesti, jotta mikään muu kuin kansanäänestys itsenäistymisestä hyväksyttäisiin.

Skotlannin kansanäänestys oli merkittävä poliittinen tapahtuma. Äänestystulosten seuraaminen oli hyvin jännittävää torstain ja perjantain välisenä yönä syyskuun 18–19. päivä 2014. Kataloniassa tulevat kuukaudet ja vuodet tulevat olemaan äärimmäisen jännittäviä. Mikä skenaario toteutuu? Itsenäistyykö Katalonia, hajoaako Espanja?

Seuraava jännitysmomentti on Espanjan perustuslakituomioistuimen reaktio Katalonian yritykseen järjestää kansalaiskysely (käytännössä kansanäänestys) itsenäistymisestään 9. marraskuuta 2014. On tietysti olemassa pienen pieni mahdollisuus ettei perustuslakituomioistuin katso kansanäänestyksen olevan perustuslain vastainen ja katalaanit pääsevät äänestämään. Silloin Espanjan olisi vaikeampi tuomita kansanäänestystä vedoten sen laittomuuteen mutta siltikään Espanja ei tule melkein keinolla millä hyvänsä antamaan Katalonian itsenäistyä. Sen seuraukset voisivat pahimmillaan tarkoittaa koko Espanjan valtion loppua. Olisin kuitenkin todella yllättynyt jos perustuslakituomioistuin ei ota edes käsittelyyn (joka se jo tekee kansanäänestyksestä käsittelyn ajaksi laittoman) lakia Katalonian kansalaiskyselyistä ja/tai Katalonian presidentin asetusta tämän kyseisen lain pohjalta järjestää kansanäänestys 9.11.2014.

Yhtä kaikki: ainakin itse jännittäisin mieluummin ainoastaan marraskuisena sunnuntai-iltana sitä minkälaisen tulevaisuuden katalaanit valitsevat itselleen demokraattisessa kansanäänestyksessä kuin sitä että johtaako tämä kaikki Katalonian itsehallinnon lakkauttamiseen, poliiseihin keskeyttämässä demokraattisen parlamentin istuntoa, presidentti Artur Massiin käsiraudoissa ja ehkä jopa panssarivaunuihin Barcelonan kaduilla.