Skotlannin kansanäänestys ja Ison-Britannian parlamenttivaalit 2015

Skotit äänestävät vajaan kahden viikon päästä torstaina 18. syyskuuta 2014 historiallisessa kansanäänestyksessä itsenäistymisestään. Olen käsitellyt Skotlannin itsenäistymispyrkimyksen taustoja kahdessa aikaisemmassa blogissani viime vuonna: Skotlannin kansanäänestys itsenäistymisestä ja 24. maaliskuuta 2016 – Skotlannin itsenäistymispäivä?

Tämän vuoden aikana itsenäistymisen kannattajat eivät ole saaneet aikaan merkittävää kiriä vaan käytännössä jokaisessa 2014 julkaistussa mielipidetiedustelussa itsenäistymisen vastustajat ovat johtaneet selvällä, paikoin jopa yli 10 prosenttiyksikön, erolla. Epävarmojen äänestäjien osuus on kuitenkin ollut usein varsin iso: 10–20 prosenttia.

Aivan viime viikkoina ja erityisesti jälkimmäisen Alex Salmondin (Skotlannin kansallispuolueen, Skotlannin aluehallituksen sekä itsenäistymistä kannattavan kampanjan johtaja) ja Alistair Darlingin (kansanedustaja ja itsenäistymistä vastustavan kampanjan johtaja) välisen TV-väittelyn jälkeen mielipidetiedustelut ovat povanneet ”kyllä” puolelle tuntuvaa loppukiriä.

18. syyskuuta 2014 skotlantilaisilta (ensimmäistä kertaa 16- ja 17-vuotiaat saavat äänestää myös) kysytään äänestyslipukkeessa kysymys: ”Tulisiko Skotlannin olla itsenäinen valtio?” Jos itsenäistymisen kannattajat voittavat, Salmondin tavoitteena on neuvotella itsenäistymiseen liittyvät käytännön seikat Ison-Britannian hallituksen kanssa vuoteen 2016 mennessä ja varsinaiseksi itsenäistymispäiväksi on suunniteltu 24. maaliskuuta 2016. Jo vuoden 2012 ns. Edinburghin sopimuksessa Skotlannin aluehallitus ja Ison-Britannian hallitus sitoutuivat noudattamaan kansanäänestyksen tulosta ja ”kyllä” äänten voittaessa neuvottelemaan itsenäistymisen käytännön asiat. Näitä ovat mm. Pohjanmeren öljy, Ison-Britannian ydinaseet Clydessa Skotlannissa, itsenäisen Skotlannin valuutta, valtionvelka ja monet muut. Lisäksi Skotlannin tulee hakea uudestaan kaikkien kansainvälisten järjestöjen jäsenyyttä. Euroopan unionissa pelkästään Espanjan vastustus riittää Skotlannin jäsenyyden estämiseen mutta vaikka esimerkiksi heillä siihen olisikin itsekkäät syyt, en usko niin käyvän. Itsenäinen Skotlanti on kelpoinen Euroopan unioniin.

Viiden viimeisen mielipidetiedustelun keskiarvo viimeisen kuukauden ajalta on seuraava: itsenäistymisen kannatus 38–42 %, vastustus 46–51 % ja epävarmat 10–14 %. Viimeisimmässä mielipidetiedustelussa luvut ovat kyllä 42 %, ei 48 % ja epävarma 10 %. Näyttäisi siltä että vastustajat ovat kannattajien loppukiristä huolimatta suuntaamassa voittoon. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole sillä juuri tämä viimeisin mielipidetiedustelu on YouGov/The Times/The Sun tekemä ja heidän tiedusteluissaan esimerkiksi heinäkuun lopulta lukemat olivat seuraavat: kyllä 35 %, ei 54 % ja epävarmat 11 %. Loppukiri on tässä mielessä aivan selkeä. Kaikki me kuitenkin tiedämme mielipidetiedustelujen epävarmuuden. Esimerkiksi vuonna 2011 kaksi kuukautta ennen Skotlannin aluevaaleja työväenpuolue johti peräti 10 prosenttiyksiköllä Skotlannin kansallispuoluetta ja vielä vaaleja edeltävänä viikkona työväenpuolue oli vielä aivan kansallispuolueen tuntumassa. Lopputulemana vaalipäivänä kansallispuolue voitti työväenpuolueen noin 15 prosenttiyksiköllä ja sai yli puolet Skotlannin alueparlamentin paikoista.

Katsotaan kuinka käy. Jännittävät ajat ovat edessä. Jos Skotlanti itsenäistyy, maailma muuttuu. Esittelen yhden uuden näkökulman itsenäistymisen kannattajien mahdollisen voiton seurauksista. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta äänestää seuraavan kerran parlamenttivaaleissa toukokuussa 2015 ja valitsee 650 kansanedustajaa Westminsteriin parlamentin alahuoneeseen. Vaikka skotit äänestäisivät itsenäistymisen puolesta, Skotlanti ei itsenäisty vielä ensi vuonna (aikaisintaan ja todennäköisesti 24.3.2016), joten seuraavissa Ison-Britannian parlamenttivaaleissa valitaan vielä 59 edustajaa Skotlannista. Tämä aiheuttaa useamman ongelman.

Vuoden 2010 vaaleissa Skotlannin 59 paikkaa jakautuivat varsin eri lailla kuin muualla maassa. Työväenpuolue sai 41 paikkaa, liberaalidemokraatit 11, Skotlannin kansallispuolue kuusi ja konservatiivit vain yhden. Tämä on äärimmäisen tärkeää ymmärtäessä eräitä skottien historiallisia erimielisyyksiä konservatiivien kanssa (mm. Margaret Thatcherin aikakausi) sekä nykyisen Ison-Britannian hallituksen epäsuosiota Skotlannissa. Koko maan tulokset vuoden 2010 Ison-Britannian parlamenttivaaleissa olivat seuraavat: konservatiivit 306, työväenpuolue 258, liberaalidemokraatit 57, demokraattinen unionipuolue 8, Skotlannin kansallispuolue 6, Sinn Fein 5, Plaid Cymry 3, Pohjois-Irlannin sosiaalidemokraatit 3 ja muut 4 paikkaa.

Tämän hetkiset mielipidetiedustelut povaavat että työväenpuolue voittaisi niukasti konservatiivit mutta kumpikaan ei pystyisi itse muodostamaan hallitusta. Liberaalidemokraateille ennustetaan huonoa tulosta ja ei ole varmaa pystyisikö työväenpuolue muodostamaan edes yhdessä liberaalidemokraattien kanssa hallitusta puhumattakaan siitä että nykyinen konservatiivien ja liberaalidemokraattien yhteistyö jatkuisi. Vaalijärjestelmän (yhden paikan enemmistövaalipiirit) vuoksi puolueiden prosentuaalinen kannatus ei kuvaa suoraan puolueen saamaa paikkamäärää. Lisäksi itsenäisyyspuolue UKIP:n kasvava menestys ja puolueelle todennäköisesti tulevat historialliset 5-10 parlamenttipaikkaa sekoittavat pakkaa. Tähän liittyen ei ole myöskään enää aivan hourupäistä esittää ennustetta että esim. itsenäistyvän Skotlannin jäljelle jättämän Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin poliittinen kenttä muuttuu vuosikymmenen loppuun mennessä rajusti ja UKIP jopa syrjäyttää konservatiivit vuoden 2020 vaaleissa. Vaikkei hourupäistä, on se epätodennäköistä silti.

Ongelman aiheuttaa se jos esim. työväenpuolue ja liberaalidemokraatit muodostavat toukokuun vaalien jälkeen hallituksen, jolla on enemmistö ainoastaan itsenäistyvän Skotlannin edellä mainittujen puolueiden 40–50 edustajan avulla. Tämä hallitus kaatuisi viimeistään Skotlannin itsenäistymiseen 2016 kun Skotlannista valitut kansanedustajat eroaisivat mutta sitä ennenkin olisi perusteltua epäillä kyseisen hallituksen perustuslaillista oikeutusta ja toimivaltaa. Ja voisivatko Skotlannista valitut kansanedustajat osallistua (niin parlamentissa kuin ehkä jopa työväenpuolue/liberaalidemokraatit hallituksessa) neuvotteluihin Skotlannin itsenäistymisen käytännön asioista. Käytännössä Skotlannista valittujen edustajien tulisi jäävätä itsensä ja tämä todennäköisesti veisi enemmistön hallitukselta. Tästä syystä Britanniassa on viime viikkoina huhuttu että monet johtavat poliitikot harkitsisivat jopa ensi vuoden parlamenttivaalien lykkäämistä vuoteen 2016, jos skotit äänestävät itsenäistymisen puolesta.

Myös skottien kannalta Ison-Britannian poliittinen umpisolmu olisi erittäin hankala, sillä se vaikeuttaisi itsenäistymisneuvotteluja ja pahimmassa tapauksessa myöhästyttäisi varsinaista itsenäistymistä. Silti Skotlannin näkökulmasta asiassa ei ole samanlaista perustuslaillista ongelmaa. Nykyinen Skotlannin aluehallitus ja parlamentti hallitsevat siirtymäajan alkuvuoteen 2016 saakka nykyisillä valtaoikeuksilla. Ison-Britannian kanssa käytyjen neuvottelujen kautta Ison-Britannian parlamentti luovuttaa valtaoikeudet Skotlannin alueparlamentille, joka sitten hyväksyy väliaikaisen perustuslain itsenäiselle Skotlannille sekä itsenäistymisjulistuksen viimeistään maaliskuussa 2016. Itsenäistymisjulistuksessa määritellään itsenäistymisen ajankohta esimerkiksi keskiyöksi 00.00 24. maaliskuuta 2016, jota ennen nykyinen Skotlannin aluehallitus eroaisi (jatkaa tosin hetken aikaa itsenäisen Skotlannin toimitusministeristönä) ja alueparlamentti lakkauttaa itsensä. Itsenäisen Skotlannin parlamenttivaalit pidettäisiin toukokuussa 2016, jonka jälkeen uusi parlamentti asettaisi perustuslakiasäätävän kokouksen sekä muodostaisi itsenäisen Skotlannin ensimmäisen hallituksen.

Eiköhän, jos skotit valitsevat itsenäistymisen, Alex Salmond onnistu pitämään kansallispuolueen suurimpana puolueena ja hallitsemaan ensimmäisen kauden Skotlannin pääministerinä. Esimerkiksi Kataloniassa tosin presidentti Artur Mas on sanonut jättävänsä politiikan ”pian” kunhan ensin Katalonia saadaan selkeästi itsenäistymisen tielle. Monet arvelevat että, joko itsenäistymishankkeen epäonnistuessa, tai itsenäistymisen vihdoin toteutuessa Mas jää eläkkeelle ja samalla, jos jälkimmäinen on toteutunut, ikuisesti Katalonian historiaan miehenä, joka johti heidät itsenäisyyteen. Kataloniassa on tarkoitus järjestää neuvoa-antava kansanäänestys itsenäistymisestä 9. marraskuuta 2014. Kirjoitan Kataloniasta lisää (olen kirjoittanut yhden blogin asiasta alkuvuodesta 2014) ensi kuussa Skotlannin tapahtumien jälkeen.

Toivottavasti BBC:n suunniteltu lakko ei aiheuta haittaa kansanäänestyksen uutisoinnille sillä kyseessä on erittäin suuri poliittinen tapahtuma. On mielipidekysymys kumpi on suurempi: kansanäänestys vai ensi vuoden Ison-Britannian parlamenttivaalit. Suosittelen tutustumaan Britannian poliittiseen tilanteeseen. Kyseessä on kuitenkin vanha suurvalta ja EU:n vaikutusvaltainen jäsen sekä monelle suomalaiselle tuttu yleisesti maana. Asiaan perehtymättömälle voisi tulla melkoisena yllätyksenä että Skotlanti äänestää itsenäistymisestä, Britannian vanhat puolueet järkkyvät itsenäisyyspuolue UKIP:n (joka oli Euroopan parlamentin vaaleissa maan suurin) menestyksen vuoksi ja on hyvin todennäköistä että seuraavalla vaalikaudella 2015–2020 maassa järjestetään kansanäänestys Euroopan unionista eroamisesta. Joku voisi todeta että mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu?

Skotlannin kansanäänestyksellä itsenäistymisestä, varsinkin jos itsenäistymisen kannattajat todella voittavat ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta hajoaa, on merkittävää vaikutusta Euroopan erilaisiin separatistiryhmiin. Tällä tarkoitan lähinnä demokraattisia liikkeitä enkä esimerkiksi Ukrainan tilannetta. Tätä vaikutusta ei sovi aliarvioida tai vähätellä vaan suhtautua mielenkiinnolla sekä vaikutuksia ja historiaa ymmärtämällä siihen että parin vuosikymmenen kuluttua Euroopassa voi olla uusia itsenäisiä valtiota esimerkiksi seuraavan listan joukosta: Skotlanti, Katalonia, Flanderi, Vallonia, yhdistynyt Irlanti, Wales, Cornwall, Baskimaa, Galicia, Etelä-Tiroli, Padania, Venetsia, Bretagne, Bosnian serbitasavalta, Bosnian kroatialainen tasavalta, Vojvodina, Färsaaret ja monia muita.

Tällä hetkellä edellä mainituista ei ole järin todennäköisiä kuin juuri Skotlanti ja Katalonia (ehkä myös Flanderi pidemmällä aikavälillä) mutta miettikääpä miten käy jos Skotlanti äänestää itsenäistymisen puolesta. Wales seuraa ehkä perässä noin vuosikymmenen päästä, samoin Irlannin yhdistyminen vielä hieman pidemmällä aikavälillä. Katalonia itsenäistyy Skotlannin tavoin ja Baskimaa seuraa sitä. Kaikki on mahdollista.

On siis selvää että vajaan kahden viikon päästä Skotlantia seurataan varsin tarkkaan ympäri Eurooppaa, myös ympäri maailmaa. Neuvostoliiton hajoamisen ja Itä-Euroopan vapautumisen myötä syntyi uusia valtioita, samoin Jugoslavian hajoamisen myötä (Montenegro ja Kosovo viimeisimpinä muttei välttämättä viimeisinä - tutustu Bosnia-Hertsegovinan tilanteeseen sekä Serbian autonomiseen alueeseen Vovjodinaan). Lisäksi on ns. Neuvostoliiton entisten alueiden jäätyneet konfliktit joihin Itä-Ukraina ja Krim voidaan nyt lukea. Aivan oma ilmiönsä on kuitenkin vanhojen Euroopan aluevaltioiden (mm. Iso-Britannia ja Espanja) alueiden, joilla on entuudestaan laajat itsehallinto-oikeudet, demokraattisten prosessien kautta syntyneet itsenäistymiskansanäänestykset. Skotlanti aloittaa torstaina 18. syyskuuta 2014 ja Katalonia jatkaa siitä todennäköisesti sunnuntaina 9. marraskuuta 2014.

Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 5.9.2014

Janne Riitakorpi